Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Lennon koe: PÄÄTTYNYT! Tulokset profeeetassa!

 

1. Miksi juuri luuta vakiintui aikoinaan velhojen ja noitien urheilu- ja kulkuvälieneeksi?

2. Miten kilpaluuta kehittyi tavallisesta varpuluudasta ja mitä hyötyä tästä oli?

3. Mikä loitsu on piirrettynä oheiseen kuvaan ja mikä vaikutus sillä on?

4. Mainitse vähintään kaksi muinaista luutapeliä, jota ei enää pelata (ainakaan kovin aktiivisesti)

5. Miten rouva Gerdie Kaddila liittyy huispauksen varhaiseen kehitykseen.

6. Mikä korvasti aikoinaan kultasiepin, ja miten kyseinen asia saatiin pysymään ekntän rajojen sisäpuolella.

7. Kuka keksi kultasiepin ja mitä ominaisuuksia siepillä oli/on nykyäänkin.

8. Mitä alla oleva kuva esittää? (mukaan näyttää päässeen myös minun Suomi -kynnet... :D)

9. Mitkä väittämistä ovat oikein ja mitkä väärin. Korjaa väärät väittämät.

 a) huispausjoukkueessa on aina seitsemän kenttäpelaaja + pitäjä.

 b) Siepin nappaamisesta joukkue saa 50 pistettä ja peli loppuu.

 c)Tuomari voi viheltää pelin aikana aikalisän, jolloin pelaajat saavat laskeutua maahan.

 d) Loukkantuneen pelaajan saa korvata uudella, jolloin joukkue pääsee jatkamaan peliä normaalisti.

 e) Tähän asti pisin ottelu on kesänyt kuusi kuukautta.

10. Kerro kaikki mitä tiedät valitsemastasi huispausjoukkueesta (esimerkiksi Nauriston Nuolista yms.)

 

VASTAUKSET YKSITYISELLÄ! :)

 

Oikeat vastaukset. Aivan näin pitkästi ei ollut pakko kirjoittaa! (By: Renata Granvity)

1. Lentävä luudanvarsi vakiintui noitien ja velhojen käyttöön siksi, että se oli helppo piilottaa uteliailta jästinaapureilta ulkomuotonsa vuoksi. Myös luudan kehittyessä siitä tuli entistä mukavampi ja turvallisempi toisin kuin itämainen Lentävä matto.

2. Aluksi Huispausta pelattiin arkiluudilla, jotka eivät soveltuneet lajiin ollenkaan hitautensa, vaikean hallintansa vuoksi suurissa korkeuksissa, sekä huonon materiaalinsa ja hitaan kääntymisen takia. Kilpaluudan kehitys alkoi pehumustusloitsusta, joka teki luudista mukavampia. Ensimmäinen luuta Tammenrunko 79 ei sekään vielä sopeutunut huispaukseen, vaikka olikin suunniteltu kovia tuulia vastaan sekä kestävyyslentoon. Sitä seuraava Kuukiipiä oli kapea saarnipuinen luudanvarsi, jolla pystyi lentämään korkeammalle kuin edeltäjillään. Kilpaluudan todellinen edeltäkävijä oli kuitenkin Hopeanuoli, joka kiihdytti siihen asti nopeimpaan vauhtiin, kunnes Ollertonin veljekset kehittivät Puhtolakaisu ensimmäisen. Sen valmistukseen oli varattu paljon enemmän tuotteita ja Puhtolakaisu olikin menestys markkinoilla, sillä vuodessa jokaisella joukkueella oli Puhtolakaisu. Sille nousi kuitenkin kilpailija, Komeetta 140, josta tuli nopeasti suosikkiluuta, sillä uusi jarrutus-loitsu esti rajojen yli lentämisen. Taulanpamaus ja Tähdenlento eivät painineet läheskään samoissa sarjoissa. Sitten Nimbus 1000 toi vipinää kilpaluutiin, sillä mitään tuollaista ei ollut ennen nähty. Sen huippunopeus oli 100 mailia/h, ilmassa pystyi lentämään komean piruetin luudan avulla ja siinä yhdistyivät Tammenrungon luotettavuus, sekä Puhtolakaisujen vaivaton käsiteltävyys. Luuta nousi välittömästi suosikiksi.

3. Kuvassa on pehmustusloitsu, joka teki luudanvarsilla istumisen mukavammaksi, kun takamukseen ei tullutkaan ikäviä paiseita tai haavaumia. Se oli suuri harppaus eteenpäin kilpaluudan kehityksessä.

4. Muinaisia luutapelejä olivat mm. Ruotsalainen Luutalentokisa, jossa kilpailijat lensivät Kopparbergistä Arjeplogiin eli vähän yli sadan mailin matkan. Nykyään kansainväliseen suosioon nousseen kisan katsojat lähettävät kilpailijat matkaan Kopparbergistä ja ilmiintyvät tämän jälkeen Arjeplogiin juhlistamaan voittajia. Reitti kulkee suoraan lohikäärmeiden suojelualueen halki ja näin ollen hopeinen pokaalikin on muotoiltu ruotsalaisen ruttukuonon mukaan.
Saksassa vuonna 1505 tunnettiin peli, jota kutsuttiin stichstockiksi. Siinä kahdenkymmenen jalan korkeuteen kiinnitettiin täyteen puhallettu lohikäärmeen rakko. Yksi puolustaja oli sidottu paaluun, jottei voisi lentää kymmentä jalkaa edemmäs ja oli tarkoitus puolustaa rakkoa, jota muut yrittivät puhkoa. Peli päättyi rakon puhkeamiseen tai jos puolustaja ehti loihtia kaikki pelaajat, sillä taikominen oli sallittua.
Irlannissa pelattiin Aingingein-peliä. Siinä pelaajien tehtävänä oli kuljettaa vuohen sappirakko palavien tynnyreiden halki pelikentän toiseen päähän ja heittää pallo viimeisen tynnyrin läpi. Voittaja oli se, joka pääsi kentän toiseen päähän nopeiten ja syttymättä itse tuleen.
Skotlannissa kehitettiin 1000-luvulla ehkä kaikista luutapeleistä vaarallisin ja murheellisin peli, creaotceann. Pelin ideana oli saada kerätyksi mahdollisimman paljon taivaalta putoavia suuria ja pieniä kiviä noidankattiloihin. Monet skottivelhot arvostivat peliä ylimpänä miehuus- ja rohkeuskokeena ja peli oli lukuisista kuolonuhreistaan huolimatta hyvin suosittua kansan keskuudessa. Peli kiellettiin lailla vuonna 1762.
Poiskolausta harrastettiin paljolti Devonissa, Englannissa. Tämän hienostuneen urheilulajin ainoa päämäärä oli kopauttaa vastapelaajat luudanvarrelta alas. Viimeinen luudanvarrelle jäänyt pelaaja voitti pelin.
Tenniposka on Herefordshiressä keksitty hieman stichstockin kaltainen peli. Pelaajien tehtävänä oli istua takaperin luudanvarrella ja pompotella palloa (tässä tapauksessa sianrakkoa) luudan harjapäällä edes takaisin pensasaidan yli. Jos pelaaja ei osunut palloon, vastapuoli sai pisteen. Voittajajoukkue oli se, joka sai ensimmäisenä kasaan 50 pistettä. Tenniposkaa pelataan yhä Englannissa, mutta ei kovinkaan suuren suosion kera. Poiskolauksesta on muodostunut lähinnä lasten leikki.

Huitsuntaussuolla kehitettiin sitten eräänä päivänä peli, josta muodostui koko velhomaailman suosituin urheilumuoto. 1000-luvun alussa sai kaikkien tuntema Huispaus ensiaskeleensa Huitsuntaussuolta. Tietolähteet ovat peräisin Gertie Kaddilan muistiinpanoista, joista hän piti päiväkirjaa asuessaan kyseisellä paikkakunnalla ja onneksemme oikeina vuosinakin. Nykyisin tämä päiväkirja löytyy Lontoon huispausmuseosta. Tässä kirjotusvirheitä sisältävä ote kyseisestä päiväkirjasta:
"Tiistai. Kuuma. Se sakki suon toiselta puolen on touhunnut taas. Pelaavat typerää peliä luudanvarsillaan. Minun kaalimaahani putosi iso nahkapallo. Noiduin miehen, joka tuli hakemaan sitä. Olisipa nyt hauska nähdä, miten mokoma karvainen sika lentää kun on polvet takaperin.
Tiistai. Märkä. Suolla poimimassa nokkosia. Luudanvarsiääliöt pelaamassa taas. Katselin vähän kiven takaa. Heillä on uusi pallo. Heittävät sitä toisilleen ja yrittävät viskata sen puihin suon kumpaankin päähän. Joutavaa ajanhukkaa.
Tiistai. Tuulinen. Gwenog tuli nokkosteelle ja pyysi minut ulos retkelle. Päädyttiin suolle katselemaan niiden pölkkypäiden peliä. Se ylärinteen iso skottitaikuri oli siellä. Nyt siellä lentelee kaksi kivenmurikkaa tuuppimassa heitä luudilta. Valitettavasti kukaan ei pudonnut kun minä katselin. Gwenog kertoi että hän pelaa usein itsekin. Menin kotiin inhon vallassa."Seuraava maininta Huitsuntaussuon pelistä löytyi vasta sadan vuoden kuluttua yorkshireläisen velhon Parasviin Kneenin kirjeessä Olaf-serkulleen Norjaan. Tässä kirje, joka löytyy Norjan taikaministeriön arkistoista:
"Hyvä Olaf,Miten voit? Minä voin hyvi, mutta Gunhildalla on lievä käärmerokko.Viime lauantai-iltana pelasimme lennokkaan kuispaus-ottelun, vaikka Gunhildasta ei ollut vahtaajaksi ja jouduimme turvautumaan seppä Radulfiin. Ilkleyn joukkue pelasi hyvin, mutta ei siitä silti ollut meille vastusta, sillä olimme harjoitelleet ahkerasti koko kuukauden ja teimme neljäkymmentäkaksi maalia. Radulf sai kuhmurin päähän, koska vanha Ugga ei heilauttanut nuijaansa kyllin nopeasti. Uudet maalitynnyrit toimivat hyvin. Kolme kummassakin päädyssä paalujen varassa; majatalon Oona antoi ne meille. Hän myös antoi meidän juoda ilmaista simaa koko illan, koska voitimme. Gunhilda suutahti kun tulin kotiin niin myöhään. Jouduin väistelemään paria häijyä kirousta, mutta nyt ovat sormeni kasvaneet takaisin.Lähetän tämän parhaimmalla pöllöllämme, toivott avasti se jaksaa perille. Serkkusi, Parasviin"

5. Gertie Kaddila liittyy Huispauskeen, sillä hänen muistiinpano-merkinnöistään Huitsuntaussuon-pelistä olivat selvä edeltäjä ja edelläkävijä itse huispaukselle.

6. Kultasiepin korvasi Kultasieppeli, joka oli lintu. Se pystyttiin loihtimaan pelialueen sisäpuolelle. 1269 pelatussa huispausottelussa sieppelinpyynti astui kuvaan ja tuli selvästi jäädäkseen. Ottelussa oli mukana itse velhoneuvoston päällikkö Barberus Brassari, joka oli tuonut pelikentälle mukaan häkin, josta hän sitten laski yhden kultasieppelin vapaaksi ilmoittaen että se joukkue, joka saisi sieppelin kiinni, palkittaisiin 150 pisteellä. Paikalla ollut matami Vieno Rapnotti kuitenkin pelasti sieppelin pelaajien kynsistä ja vapautti sen pelikentän ulkopuolella saaden kuitenkin kymmenen kaljuunan sakon pelinhäirinnästä.
Päällikkö Brassarin päähänpisto oli kuitenkin muuttanut peliä jo lopullisesti ja pian kultasieppeli laskettiin vapaaksi jokaisessa huispausottelussa ja näin ollen jokaiseen joukkueeseenkin tuli uusi pelaaja, pyytäjä (etsijä , jonka tehtävän oli napata sieppeli ennen toisen joukkueen pyytäjää. Seuraavan vuosisadan puoleen väliin mennessä kultasieppelit kävivät kuitenkin jo niin uhanalaisiksi että velhoneuvosto määräsi linnun rauhoitettavaksi ja kielsi sekä sen tappamisen että sen tuomisen huispausotteluihin.

7. Kunnia varsinaisen kultasiepin keksimisestä kuuluu Gordickin notkossa asuneelle velho Oigealle, joka kehitteli pallon, joka jäljitteli sieppelin käyttäytymistä ja lentoratoja. Kultasieppi oli saksanpähkinän kokoinen, täsmälleen sieppelin muotoinen pallo. Se sai hopeiset siivet ja se kykeni muuttamaan muotoa salamannopeasti. Toisin kuin sieppeli, sieppi lumottiin pysymään pelialueen sisäpuolella.
Kultasiepin mukaantulon myötä voidaan sanoa huispauksen todella syntyneen.

8. Kuva esittää Sieppeli-lintua, joka oli Siepin edeltäjä ja kultasieppi kehitettiinkin sen mukaan. Ylläpidon huom. Se on lumottu pysymään pelirajojen sisäpuolella ja siihen on kopioitu sieppelin käytös ja lento. (lainattu Juunian vastauksesta)

9. a) Huispausjoukkueessa on seitsemän pelaajaa, eli 3 jahtaajaa, kaksi lyöjää, pitäjä ja etsijä sekä yksi kapteeni, joka voi olla joko etsijä, lyöjä, pitäjä tai jahtaaja.
b) Siepin nappaamisesta joukkue saa 150 pistettä ja peli päättyy, tavallisesti voittoon, mutta joskus se voi hävitäkin.
c) Oikein
d) Peli jatkuu, vaikka pelaaja loukkaantuisi ellei siitä tai tasapelistä erikseen sovita joukkueiden kesken.
e) Tähän asti pisin ottelu on kestänyt kuukauden.

10. Henkipään Harpyijat (Holyhead Harpies) on jo vuonna 1203 perustettu Walesin huispausseura. Ainutlaatuiseksi sen tekee muiden seurojen joukossa se, että Harpyijat ovat ottaneet riveihinsä ainoastaan noitia. Joukkueen kaavut ovat sävyltään tummanvihreät ja niitä koristaa kultainen pedonkynsi kaavun rinnuksilla. Seitsemän päivän pituista ottelua Harpyijoiden ja Heidelberdin haukkojen välillä pidetään yhtenä hienoimmista, sillä Harpyijioiden etsijän Glynnis Griispin napattua siepin, laskeutui haukkojen kapteeni Rudolf Brand kosimaan vastapuolen kapteenia Gwedolyn Morgania, joka puolestaan täräytti tätä Puhtolakaisu viitosella päähän.

 

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Yksityinen viesti

19.06.2013 18:35

Yksityinen viesti

17.06.2013 12:04

Yksityinen viesti

20.05.2013 19:41

©2019 HP-Pahka 2.0 - suntuubi.com