Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Tulokset:

Tarinakilpailun voitti, Aura Cherì, joka kirjoitti tarinan Dimitrin näkökulmasta. Onnea Aura! Lue lisää Profeetasta

Kilpailu:

Kirjoita 1. koetus Dimitrin/Lorenan näkökulmasta

21.-25.10

 

Ja jälleen koulumme oppilaat versovat mahtavia ideoita auttaakseen ylläpitoa, kun ylläpito ei ideoitaan itse keksi! Tästä ideasta kiittäkäämme Renataa =)

Kilpailun ideana siis on kirjoittaa ensimmäisen koetuksen tapahtumat jommankumman ulkomaan taikakoulusta tulleen ottelijaoppilaamme näkökulmasta (näät ensimmäisen koetuksen sisällön alapuolisista profeetoista). Tarinat arvostellaan kolmivelhoturnajaistapaan ja eniten pisteitä saanut tarina voittaa.

Kirjoittajana saat siis itse valita kummalla hahmolla kirjoitat (kummaltakin valitaan voittaja). Dimitrin (Gruevin), taikka Lorenan (Willment) ulkonäköä, eikä luonnetta ole kerrotu mitenkään, joten jokainen kuvailkoon hahmon niin kuin parhaiten taitaa.

Voittajatarina menee suoraan kolmivelhotarinaksi ja tarinan pisteet siirtyvät kyseessäolevan ottelijan pisteiksi.

 

Kaikki ovat tervetulleita mukaan kilpaan! Ottelijoiden tarinoita ei kuitenkaan hyväksytä voittajiksi, sillä he ovat ottelijoina jo muutenkin mukana kolmivelhotunajaisissa. He saavat kuitenkin silti kirjoittaa. 

Voittaja saa 25 kaljuunaa ja tarinasta saamansa pisteet kaksinkertaisena tuvalleen!

 

 

Jos kysttävää, kysy toki!
Ja eikun kirjoittamaan!

~YP:t

 

 
Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Alice Doze/Lorena Willment

03.11.2012 21:55
Polveni tutisevat ja meinaan kaatua, kun astelen suureen saliin aploodien saattelemana. On päivä, jona ensimmäinen koetus pidetään. kun minulla kerran on kannattajia, en missään nimessä halua näyttää jännitystäni. Yritän siis näyttää tavanomaistakin kopeammalta, kun astelen leuka pystyssä korpinkynsien pöytään. Kuljen ohi puuskupuhien pöydän, minkä ottelija on Alice Doze. Hän on inhottava ja ilkeä minulle, vaikka en ole mielestäni tehnyt mitään erityistä. Tälläkin kertaa hän näyttelee oksentamista, kun hymyilen valloittavasti drumstrangilaisille pojille. Näytän Alicelle kieltäni, kun istahdan ystäväni Marietan viereen.

- Onnea koetukseen! Marietta toivottaa, kun lysähdän penkille.
- Toivon että se menee hyvin, vastaan ja otan pari viinirypälettä lautaselleni. Marietta katsoo lautastani aika epäilevän näköisenä.
- Et pärjää nuilla. Vaikka tämä ruoka onkin kamalaa, niin kyllä sinun silti kannattaa edes vähän enemmän syädä, hän sanoo ja totean hänen olevan oikeassa. Appelsiinimehun lisäksi otan eteeni puolikkaan paahtoleivän. Alan hitaasti jyrsiä sen reunoja, mutta irvistän sen kuivalle maulle.
- En voi syödä tätä. Ihan kamalaa. Taidan jo muutenkin lähteä koetukseen, sanon Marietalle ja otan tavarani maasta. Lähden ovelle maha muristen nälissään, mutta päätän olla välittämättä siitä.

- Meidän täytyy siis napata linnulta jokin tietty sulka? Luna varmistaa heidän rehtoriltaan ottelijoiden teltassa.
-Kyllä. Matkan varrella tulee vastaan kaikenlaisia vaaroja, joista teidän on tietenkin selviydyttävä. Saatte luudan ja taikasauvanne mukaan, mutta muuta ei tipu, rehtori Denshaw sanoo ankaralla äänellä katsoen vuoronperään kaikkia silmiin. Minä olen tiennyt tuon kaiken jo pitkään, sillä ratkaisin vihjeen heti ensimmäisellä lukukerralla. Olen siis melko itsevarma, kun otetaan huomioon tilanne. Siispä olen ainoa, joka näyttää siltä ettei kohta lyyhisty lattialle.

Pillin kimeästä vihellyksestä kaikki nousevat lentoon. En ole kovin hyvä lentäjä, mutta onnistun pääsemään muiden hännillä yhä korkeammalle. Kaikki hajaantuvat omille teilleen etsimään sitä oikeaa lintua ja sulkaa. Minä lennän kauemmas muista, yrittäen vältellä kaikenlaisia vaaroja. Se ei valitettavasti onnistu. Näen hetken päästä kauempana ankeuttajia. Jos en olisi varta vasten harjoitellut suojeliusta melkein puoli vuotta, niin en varmaan tästä selviäisi. Loitsin kuitenkin taidokkaasti oman suojeliukseni kissan, juoksemaan kohti ankeuttajia. Lennän haparoiden kauemmas ankeuttajista, mutta vaarani eivät todellakaan lopu siihen.

Heti henkeä vedettyäni näen suuren lohikäärmeen, luultavasti Walesin vihreän. Yritän kiertää sen huomaamattomasti, mutta se lähtee kuitenkin perääni. Lennän niin kovaa karkuun kun luudallani pääsen, mutta lohikäärme tavoittaa jo minua. Kun karkuun meneminen ei auta, minun täytyy valitettavasti noitua se. Tai ainakin yrittää. Siihen ei tepsi tainnutustaika, ei estomanaus, eikä edes anteeksiantamattomat kiroukset. Jouduin kokeilemaan niitäkin, vaikka ne ovat lainvastaisia. Silloin minulla kuitenkin välähtää. Lennän aivan läheltä lohikäärmettä, suoraan sen naaman edestä. Ohi mennessäni survaisen taikasauvani suoraan sen silmään. Minulle on joskus sanottu, että lohikäärmeen arin paikka on sen silmät. Nimmpä käytin taikasauvaa ensimmäistä kertaa muuhun kuin taikomiseen.

Lennän hengästyneenä pois päin. En kaipaa enää lisää hankaluuksia, joten lähden suoraa päätä etsimään lintuja, joiden avulla voisin voittaa. Tai oikeastaan aion voittaa. En halua hävitä ainakaan minua pienemmille ottelijoille, kuten vaikkapa Alicelle tai Lunalle. Onneksi minun ei välttämättä tarvitse pelätä häviötä, sillä näen kaukana mustan parven lintuja. Lennän oitis niitä kohti, mutta en ole kovin nopea puhtolakaisu nelosellani.

Viimeinkin kun olen lintuparven luona, ne kuitenkin lennähtävät säikkyinä karkuun.
- Hei! Tulkaa nyt takaisin! huudahdan turhautuneena linnuille, jotka eivät taida ymmärtää puhettani. En näe muutakaan vaihtoehtoa, kuin lähteä jahtaamaan niitä yksi kerrallaan ja etsimään oikeaa lintua ja sen oikeaa sulkaa. On hankalaa jahdata niitä surkealla luudalla, jolla lentää vielä surkeampi lentäjä. Silti onnistun pääsemään useimpia niin lähelle, että pystyn toteamaan, ettei niissä ole etsimääni sulkaa. Vasta puoli tuntia lintuja jahdattuani, näen yhdessä linnussa sulan, joka kimaltelee auringossa hituden ja on muita sulkia vaaleampi. Sen täytyy olla oikea sulka, joten vaihdan kohteeni. Tämä lintu on kuitenkin muita nopeampi, joten sen jahtaaminen vie aikaa ja vaivaa.

Jonkun aikaa lintua jahdattuani, minun on pakko luovuttaa. Lintu lennähtää oitis kauemmas minusta ja jää raakkumaan vihaisena kauemmas. En kuitenkaan luovuta kokonaan. Mieleeni putkahtaa ajatus, jonka olisin toivonut sinne tulevan jo aiemmin. Minä olen noita. Minulla on taikasauva, jota osaan ihan hyvin käyttää. Siispä voin taikoa sulan itselleni ilman turhaa rasitusta.
- Tulejo se oikea linnunsulka! huudahdan ja tähtään sauvallani kauempana lentelevään lintuun. Sulka irtoaa ja lintu rääkäisee. Kun sulka ampaisee käteeni, niin samalla ministeriön velhot saapuvat ylös vastaan ottamaan minua.
- Irti minusta! Osaan mennä alas itsekkin, kivahdan, kun he tarttuvat käsivarsiini. He näyttävät hetken hölmistyneiltä, mutta perääntyvät sitten. Minä lähden ylpeänä laskeutumaan kohti maan kamaraa.




Vastaus:

Fantastinen tarina!
Kuvailu oli täydellistä ja sai tarinaan todellisuuden tuntua!
Tunteen, sekä tapahtumat selvenivät lukijalle oitis, ja pidin kovasti siitä, kuinka kirjoitit Lorenan, hieman koppavasta asenteesta !
Virheitä löysin yhden, mutta se on niin mitäntöntä, ettei sellaista lasketa!
Juoni etenevää ja sisälsi jälleen sinulle niin tyypillisä, ihania yksityiskohtia!
Tässä tarinassa sellaisia olivat esimerkiksi tämä:"- Hei! Tulkaa nyt takaisin! huudahdan turhautuneena linnuille, jotka eivät taida ymmärtää puhettani.", se oli jotenkin niin hauska
- 23 pistettä, sekä täydet kolmivelhot!

~Cadma


_____________________________________ ________________________________________

Upeaa, neiti Doze, upeaa!
Ihana taas luke pitkästä aikaa tarinoitasi. Niitä ehtikin jo miltei tulla ikävä.
Kuten Cadma jo mainitsikin, kuvailu erittäin hienoa, ja teksti aidonoloista. Tuntui, kuin olisin elänyt tapahtumat itse, tai ollut sivustakatsojana Tylypahkan mailla. Niin vahva milikuva minulle tuli kaiksesta. Minkäkin pidin Lorenan asenteesta, puhetyylistä ja siitä kuinka kuvailit hänen käytöstään. Tuo kohta, jossa Lorena kieltäytyy ministeriön velhojen avusta ja haluaa itse laskeutua ylpeänä maan kamaralle oli yksi lempikohdistani.
Pituutta todella paljon, ja kielioppi kunnossa, luonnollisesti.
Itse koetus oli ihanan jännittävä ja juoneikas.
Sinun tarinoitasi ei voi kerta kaikkiaan lukea tulematta iloiselle mielelle. Mukaansatempaava tarinankerronta vie lukijansa auttamatta keskelle HP-Pahkan komlmivelhoturnajaisten pyörteitä!
23 ja puoli pistettä ja kolmivelhoja 5 (täydet)

~Cess




Nimi: Luna Lovekiva/Lorena

31.10.2012 06:56
'eräsin kauniissa pylvässängyssäni, kun kuulin ovelta pelokkaan äänen. Siellä oli Catherine, kuraverinen. 'än toi minulle runsaan aamiaisen. Siinä oli patonkia, croissantteja, pariisinpaloja, vanukasta, mansikoita ja jopa siirappitorttua, jonka jätin 'eti sivummalle. Juomaksi sain kahvia. Söin vain vähän mansikoita ja pariisinpaloja. Sitten menin laittamaan pitkät kultaiset lainehtivat 'iukseni poninhännälle. Sitten puin vaatteet ja söin puolikkaan croissantin. Sitten menin 'uispauskentälle.

Astelin sinne ylväästi esittäen, ettei minua 'ermostuttaisi. Astuin ottelijoiden telttaan ja sieltä puuttui kaikki paitsi se ällöttävä Puuskupuh. Katselin 'äntä nenänvarttani pitkin, kunnes Luihuisen tyttö tuli telttaan. 'än ainakin näytti puhdasveriseltä, kuten minäkin. Sitten tuli Rohkelikko ja Korpinkynsi. Rohkelikko taitaa olla puhdasverinen. Korpinkynsi on jästisyntyinen. Tuhahdin 'änelle ja menin istumaan ainoaan tuoliin. Kun viimein Drumstrang saapui mukanaan rehtorit, saimme tietää koetuksesta.

"Teidän täytyy hakea yksi sulka linnulta. Mutta ei mikä tahansa sulka miltä tahansa linnulta. Kun löydätte oikean sulan, kaksi taikaministeriön turvavelhoa tulee hakemaan teidät alas. Mutta taivaalla on vaaroja ja kaikkien täytyy osata lentää", professori McLeon kertoi. 'än ojensi meille pussia, josta nostimme eri esineitä vuorollamme. Minä sain luudan, johon oli kiinnitetty numero 3. Kun kaikki olivat nostaneet esineen, saimme tietää näiden olevan esineet, millä lennämme. Olin iloinen luudasta, sillä minulla on tulisalama.

Ensin meni Puuskupuh, sitten Luihuinen. Kun tuli minun vuoroni, käytin kutsuloitsua luutaani ja se tuli luokseni. Nousin ilmaan. Siellä oli kaunista. Näin vuoria, jotka ylettyivät pilvien korkeudelle. Sitten etsin sulkaa. Löysin kauniin 'evoskotkan. Sillä oli valkeat sulat ja kultainen nokka. Kumarsin sitä. Se kumarsi minulle. Otin siltä yhden sulan. Mutta sen sulka ei ollut oikea. Niinpä jatkoin etsimistä. Löysin upeita lintuja joilla oli kauniit kirjailut ja aivan värittömiä lintuja, joilla oli kauniit nokat, mutta en löytänyt oikeaa. Törmäsin myös pistiäisiin ja ankeuttajiin. Väistin pistiäiset 'ienosti, mutta 'ätäännyin ankeuttajan edessä niin, että väistin sen aivan niukinnaukin. Sitten näin lohikäärmeen. Kun käänsin luutani poispäin, näin siihen kiinnitetyt sulan. Se oli todella 'ieno sulkakynä. 'ämäsin lohikäärmettä tavaralla, jonka ostin Weasleyn Welhowitseistä. Se kääntyi äänen suuntaan ja sain juuri ja juuri otettua sulan, kun otus kääntyi takaisinpäin. Kiisin pois sen luota ja olin törmätä kahteen velhoon. Törmäyksen jälkeen turvavelhot veivät minut alas.

Kamerat välähtelivät maassa yritin nähdä muita ottelijoita. Minut vietiin sairastelttaan, jossa matami Pomfrey (joku mainitsi 'änen nimensä kirosi 'eikoista turvajärjestelyistä. Kävin makaamaan vuoteelle, suljin silmäni, enkä enää kuullut 'uispauskentän ääniä, kun seuraava ottelija saapui maahan.

Vastaus:

Oikein hyvä kolmivelhoturnajaistarina!
Kiva, kun saimme kolmannenkin tarinan vielä tähän kilpailuun.
Oli hauska lukea koko tarina ilman h-kirjaimia sanojen alussa.
Kirjoitusvirheitä ei tekstissä näkynyt ja pituuttakin löytyy.
Kuvailu hienoa, se tekee tekstistä aidonoloista ja mukavalukuista.
Itse koetuksesta olisi vointu ehkä hieman enemmän kertoa, mutta muutoin oiken hieno tarina!
Koetuksen juoni on kyllä hyvin keksitty.
Tarinassa oli paljon ihania, mieleenpainuvia kohtia. Esimerkiksi tuo "Katselin 'äntä nenänvarttani pitkin, kunnes Luihuisen tyttö tuli telttaan. 'än ainakin näytti puhdasveriseltä, kuten minäkin. " Lohikäärmeen hämääminen Weasleyn tavaralla oli hauskasti keksitty!
Tästä 18 pistettä + 5 kolmivelholisäpistettä

~Cess


__________________________

r

Voi anteeksi kamalasti tämä arvostelun viivästys!
OIkein ihana tarina tosiaan!
Juonesta pidin ja kuvailukin omaperäistä ja hvyää.
Kuten Cesskin jossainmäärin mainitsi, myös minä toivoisin, että olisit kertonut tapahtumista hieman yksityiskohtaisemmin.
Muuten loistavaa tekstiä, virheitäkään ei silmiin pistänyt!
Pituutta löytyy myös.
Ei varmaan tuohon Cessin arvosteluun muuta listättävää, joten...
-17 pistettä + 4

~Cadma

Nimi: Julia Wood/Lorena

25.10.2012 21:07
Raotan hitaasti, hyvin hitaasti vaunun paksua vaaleansinistä verhoa ja aamuauringossa kylpevät Hp-pahkan, istäntäkoulumme, tilukset avautuvat edessäni. Auringon säteet tanssivat mustajärven pinnalla. Huokaisen ja päästä irti verhosta, jolloin se liukuu takaisin paikalleen. Puristan pergamentin palaa nyrkissäni ja painan sen rinnalleni. En ole vieläkään täysin varma, mitä koetuksessa on tehtävä, mutta eiköhän se selviä minulle ennemin myöhemmin. Viimeistään ottelijoiden teltassa. Vaunun ovi lennähtää auki. Käännähdän ympäri ja ovella seisovat rehtori Madame Carrasso ja Viviana Diarra, platinanvaaleahiuksinen paras ystäväni. Tungen nopeasti pergamenttini paitani rintataskuun ja väläytän hymyn tulijoille.
"'uomenta, Lorena kulta. Nukuitko 'yvin? Maistuiko aamiainen, jonka rehtori Denshaw sinulle järjesti?" Madame Carrasso kyselee ja istuttaa minut tuoliin peilin eteen.
"'yvää 'uomenta teillekin, Madame Carrasso. Voi kyllä, aamiainen oli 'yvin, 'yvin 'erkullista." minä sanon ja irvistän, kun Madame kiristää platinanvaalean poninhäntäni kireämmälle.
"Oletan, että olet ratkaissut arvoituksen, kultapieni. Olethan?" Madame kysyy ja väläyttää minulle peilin kautta pienen hymyn. Katson säikähtäneenä peilin kautta Viviania.
"Kyllä olen. Se, tuota..." minä soperran ja suljen silmäni.
"Voi kylläpä aika rientää! Meidän on nyt lähdettävä, Lorena. En tahdo, että myöhästyt." Madame Carrasso sanoo välittämättä vastauksestani. Nousen täristen ylös ja Madame avaa oven ja astelee hienostuneesti ulos. Hänen tummanruskeat kiharansa heiluvat vapaina puolelta toiselle. Minä seuraan perässä ja Viviana sulkee oven.
"Viv, en ole ratkaissut arvoitusta." minä tunnustan ja Viv katsoo minua säälivästi.
"Kyllä sinä pärjäät. Olet aina pärjännyt ja tuletkin aina pärjäämään." Viv sanoo ja pysähtyy. Olen törmätä Madame Carrassoon.
"Onnea." Viv sanoo, halaa minua nopeasti ja juoksee sitten katsomoon. Madame Carrasso pitää ovea auki ja minä astelen hitaasti sisään ottelijoiden telttaan.

Rauhalliset, vaaleanruskeat kankaat rajaavat ottelijoiden teltan. Istäntäkoulun rehtori Denshaw ja vararehtori McLeon keskustelevat oman koulunsa ottelijoiden kanssa keskellä telttaa. Hieman sivummassa Dimitri tuijottaa taikasauva nyrkkiin puristettuna kiinteästi lattiaa.
"Madame Carrasso, upeana kuten aina." lipevä ääni kuuluu takaamme. Madame pyörähtää ympäri ja suo hymyn Durmstrangin rehtorille, professori Karkarofille. Madame lirkuttaa Karkarofille jotain todella siirappista ja minua oksettaa. Katselen Dimitriä hetken, kerään rohkeuteni ja astelen pojan luokse.
"Bonjour, Dimitri." minä tervehdin poikaa iloisesti omalla kielelläni.
"Huomenta, Lorena." Dimitri sanoo ja virnistää.
"Öh, tuota, jännittääkö?" Dimitri katsoo minua hetken huvittuneesti ja nyökkää sitten vakavana. Minä pyörittelen käsiäni ja huomaan täriseväni entistä lujempaa.
"Oletko ratkaissut arvoituksen?" Dimitri kysyy kuin lukisi ajatuksiani avoimen kirjan lailla. Pudistan päätäni. Dimitri katsoo ympärilleen kuin salaliittolainen ja sanoo sitten: "Professori Karkarof ei tahtoisi luultavasti, etta kerro sinulle. Mutta koetuksessa on lennettava. Taytyy saada sulka. Linnun sulka. Ja tietysty ylhaalla on vaaroja. Ankeuttajia, lohikaarmeita, hevoskotikia."
"Merci, Dimitri." minä sanon juuri kun professori Denshaw kutsuu meidät kaikki koolle.
"Tiedätte varmaanki, mitä edessänne odottaa." professori Denshaw sanoo ja antaa katseensa kiertää meissä, ottelijoissa. Vilkaisen Dimitriä ja virnistän. Kaikki nyökkäävät.
"Selvä. Sitten voimme aloittaa. Kun tykki laukeaa-" samassaa kuuluu tykin pamahdus. "-teidän on mentävä."
Astelemme kaikki myrskyisiin suosionosoituksiin.

Auronko häikäisee hetken näkökenttäämme. Useimmat ottelijat kutsuvat luutansa, ja minä päätän tehdä samoin.
"Tule jo Nimbus 2001!" minä huudan ja hetken päästä musta luuta lentää eteeni. Kiipeän sen selkään ja syöksyn taivaalle muiden mukaan. Heti ensimmäisenä tunnen ilman viilentyvän ympärilläni. Kiroan mielessäni ja otan taikasauvani vyöltäni. Ankeuttaja ilmestyy hitaasti lipuen eteeni.
"Odotum suojelius!" minä kiljaisen ja hopeinen saksanhirvi pöllähtää sauvastani. Syöksyn vastakkaiseen suuntaan ja yritän tähyhstää lintua. Eriväriset ja -kokoiset lintuparvet jäävät taakseni, enkä huomaa yhdenkään sulissa mitään erikoista. Päätän kääntyä takaisin. Hetken lennettyäni, näen mustan lintuparven kököttämässä puun oksalla Kielletyn metsän reunassa. Mustissa linnuissa ei ole mitään erikoista. Tunnen itseni turhautuneeksi, kunnes huomaan mustien lintujen keskellä valkoisen, nuoren kyyhkyn. Ja sen kyyhkyn sulka kiiltelee hopeisena. Lennän mahdollisimman hitaasti linnun luokse ja nappaan kiinni hopeisesta sulasta. Se rääkäisee ja lentää muiden mukana pois. Hopeinen sulka kiiltelee kädessäni ja vihreäkaapuiset taikaministeriön velhot saattavat minut takaisin maan pinnalle.
---
Olisin ehtinyt kirjoittaa paremman, mutta harrastusten takia en oiken ehtinyt  Jos saan kirjoittaa Lorenalla loputkin tarinat, lupaan, että kitjoitan ne sitten ajan kanssa

Vastaus:

Hieno kolmivelhoturnajaistarina!
Kuvailu mukaansatempaavaa ja tekstiä on todella ilo lukea!
Pituuttakin löytyi reippaasti ja virheitä taisin löytää vain yhden!
Pidin kovasti tuosta alun todentuntuisesti kuvaillusta juonesta, sekä prof. Carasson puhetyylistä! Myös henkilöihin voi samaistua erittäin hienosti.
Muutenkin loisto tarina!
Itse koetuksesta, sekä sen vaaroista olisin halunnut ehkä hieman lisää kuulla, mutta muuten moitteetonta työtä!
- 23 pistettä, sekä 4 turnajaispistettä!

~Cadma

Oikein, oikein hieno kolmivelhoturnajaistarina!
Onneksi me järjestemme nämä turnajaiset, sillä tarinoita on todella ilo lukea. Kun kaikki pistävät mielikuvituksensa ja tarinankirjoitustaitonsa koetukselle.
Professori Carasson puhe oli todellakin ihanan ranskalaismaista puuttuvine h-kirjaimineen.
Voin hyvin samaistua Lorenaan ja hänen jännitykseensä hienon kuvailun ja kerronnan ansiosta. Tunnelma on miltei käsinkosketeltava.
Lempikohtani oli ehkä tuo ""Oletan, että olet ratkaissut arvoituksen, kultapieni. Olethan?" Madame kysyy ja väläyttää minulle peilin kautta pienen hymyn. Katson säikähtäneenä peilin kautta Viviania."
Ei minulla muuta lisättävää Cadman arvosteluun, oikein ihana tarina!
-23 pistettä sekä 5 turnajaipistettä

~Cess

Nimi: Aura Cherí/Dimitri

23.10.2012 17:21
Aamuaurinko pilkotti vasta horisontissa leiskuvan punaisena, kuin lohikäärmeen liekki. Minä nojasin laivan puiseen kaiteeseen lukien vielä vihjettä. Mietin pakostakin, että olinko ainoa, joka oli melkein arvannut tehtävänannon. Laiva keinahteli pienesti mustajärven laineiden hajotessa sen punamustiin kylkiin. Koulumme nimi oli kirjailtu kultakirjaimin hyvin kapean ja epäsymmetrisen laivan, jonka ei olettanut pysyvän pystyssä, kylkeen. Vaaleaa puuta olevat mastot olivat korkeat, niistä laskeutui puhtaanvalkoisina purjeet, jotka viirien tapaan lepattivat tuulessa esitellen punaista vaakunaa. En jaksanut vielä lähteä Tylypahkaan aamiaiselle, vaikkakin se olisi suotavaa ennen koetusta. Minua ei paleltanut syystuulessa, joka tuntui näin etelämmässä miltei lämpimältä jopa siilihiusteni läpi. Punainen turkiskaapunikin tuntui olevan liikaa, mutta asialle ei voinut minkään. Vaivuin pian ajatuksiin katsellen mustaa vettä, yrittäen pähkäillä tehtävääni. Samassa hätkähdin, kun käsi laskeutui olalleni. Käännähdin tukahduttaen huudahduksen, mutta takanani peruuttikin vain askeleen oma rehtorini Professori Karkarof. Hän hymyili minulle kellertävät hampaat esillä, mutta silmiin se hymy ei ulottunut.
"'uomenta Professori. 'ukuittko hyvin?" Kysyin kohteliaasti. Hän astui viereeni nojaten kaiteeseen ja katsahti minuun tutkivasti ennen vastausta.
"Hyvin kiitos kysymastä. 'inun tulisi mennä aamupalalle, jotta 'oittaisit tänään." Minä nyökkäsin ja astelimme kohti laskusiltaa, joka veisi rantaan. Muut oppilaat nukkuivat yhä hyteissä, kun saavuimme sisälle linnaan, missä Tylypahkan oppilaita oli jo paljon syömässä. Sali teki minuun yhä vaikutuksen loihdittuine kattoineen, tupapistetaulukoineen ja kulta-astioineen. Istahdin Luihuisen pöytään rivin jatkeeksi, kuten muutkin Durmstrangit pian istuisivat. Kuulin toiselta puolelta huudahduksen:
"Dimitri, 'uomenta sinulle! Jännittaako?" Hymähdin minua päätä lyhyemmälle luokkalaiselleni Matteolle, joka kohensi silmälasejaan katsellen minua innostuneesti.
"'yllä jännittaa." Vastasin lyhyesti tajutessani ajan alkaen laukata eteenpäin, kuin pillastunut yksisarvinen. Äkkiä kurkkuni tuntuikin täydeltä, kuin kivi olisi estänyt minua nielemästä mitään. Tyydyin pari kertaa yritettyäni lusikoida puuroa juomaan vain kurpitsamehua. Kuulin myös ulkona jyrähtävän loihditun katon ansiosta ja sitten mehukin tuntui liialta niellä. Muutkin oppilaamme alkoivat vähitellen tulla saliin ja toivottamaan minulle onnea. Kykenin vain nyökkäämään. Kun kello näytti puolta yhtätoista, minä nousin ja olin kiitollinen Matteolle, joka tuli saattamaan minua. En osannut hyvin suunnistaa Tylypahkan liikkuvissa portaissa, joten hänen seuransa kelpasi myös siksi. Sydämeni kävi ylikierroksilla kokoajan lähestyessäni turnajaisaluetta.
"'yvin se menee. Rauhallisesti 'ain Dimitri." Hän kannusti minua, vaikka oloni oli surkea. Laskeuduimme portaita muotokuvien hälinän ja portaiden narinan seassa. Pian pääsimmekin käytävään, josta pääsi Luihuisen oleskeluhuoneen pihamaalle, mikä oli tupalaisten kertoman mukaan nopein reitti Kielletylle Metsälle.

Jyrähtelyn ja tuulen yltyessä alkoivat harmaat pilvet kerääntyä raskaina ylleni synketäen tunnelmaa entisestään. Pian alkoi muutama kookas pisara tipahdella nurmelle hajoten sitten monelle korrelle. Pian pisarointi yltyi ropinaksi, kunnes sade yltyi kaatosateeksi. Nyt hytisin, sillä syyssateet olivat tulleet vuosi vuodelta kylmemmiksi. Kivipiirin kohdalla neljältä hiidenkiveltä kohosi ylös naakkoja rääkkyen sateelle. Kiihdytimmekin vauhtimme juoksuun nähdessämme suuren, purppuransävyisen teltan, josta kellertävä valo houkutti kutsuvasti sysimustien puiden edessä. Saavuimmekin pian teltalle, jossa hyvästelin Matteon ja astuin sisään. Tylypahkan rehtori Denshaw ja Vararehtori Mcleon katsoivat minuun iloisesti. Eihän heitä tietenkään jännittänyt.
"Noniin, nyt olette kaikki paikalla. Dimitri, tuossa on sinun divaanisi. Jaamme teille lähtöjärjestyksen, mutta tässä koetuksessa kyse on nopeuden lisäksi kekseliäisyydestä. Teillä on tunti aikaa valmistautua ennenkuin koko koulu on kasaantunut katsomaan ja kaikki on valmista. Toivottavasti myrsky ei haittaa teitä. Noniin." Hän piti pienen tauon kaivaessaan pienen, limenvihreän nahkapussin ja nyörittäessään sen auki. Minun luokseni hän tuli ensimmäisenä.
"Noniin, nosta jauhetta tästä ja puhalla ilmaan. Väri määrää numerosi." Laskin käteni pussiin ja puristin nyrkkiin jauhetta. Nostaessani käteni ihmettelin sen olevan väritöntä, mutta puhaltaessani kevyesti jauhe olikin punaista. Rehtori sanoi:
"Punainen, eli siis numero yksi." Kun kaikki olivat saaneet lähtönumeronsa, oli aika paljastaa koetuksen tehtävä.
"Noniin, teidän on tarkoitus lentää luudillanne tuolla Kielletyn Metsän yllä, ja hakea sulka linnulta tai oikeastaan sulkakynä jos ymmärrätte. Kuulostaako helpolta? Ei, se ei ole niin. Lintuja on satoja eri lajeja, jotkut harvinaisempia, kuin toiset. Lisäksi vaarananne on kaikkea, mikä osaa lentää. Lievimpiä varmasti ovat taikapistiäiset. Onnea matkaan!" Se ei helpottanut ollenkaan, vaan hypistelin vain divaanin käsinojaa stressaantuneena tarkastellessani kanssakilpailijoitani. Luihuisen ottelijana oli se sokea tyttö, en ymmärrä miksi hakea tuossa tilassa edes mukaan. Rohkelikon tyttö oli hiljainen ja mustakiharainen. Puuskupuhin tyttö oli vaaleahiuksinen. Korpinkynnessä taas oli brunettihiuksinen tyttö. Irvistin tajutessani kilpailevani vain tyttöjä vastaan. Beauxbatongsin blondi nneitokainen katseli muita, minuakin, hieman nenönvarttaan pitkin. Kellon rientäessä eteenpäin sain kyhättyäni ajatuksiini jonkinmoisen koetuksen ja kuulin ihmisten ulkona keskustelevan innokkaasti astellessa katsomoon.

Sydämeni oli hypätä kurkkuun, kun kanuunanlaukaus kutsui minut teltasta. Nousin astellen teltan ovelle ja ukkosen jyrähdys tuntui uhkaukselta sateen ropistessa vasten seiniä. Astuin ulos ja monet osoittivat suosiotaan täpötäydessä katsomossa. Minun luutani odotti leijumassa ilmassa ja astelin sen luo sivellen kädelläni sen märkää ja liukasta puuvartta. Nyökkäsin tuomaristolle, joka koostui kolmesta rehtorista, yhdestä vararehtorista ja kahdesta ministeriön velhosta.
"Olethan ymmärtänyt tehtäväsi?" Nyökkäsin ja minun annettiin nousta. Käänsin katseeni ylös ja potkaisin maasta vauhtia, vaikka tasapainottelu märällä ja kapealla luudalla ei ollutkan helpoimmasta päästä pisaroiden ja tuulen paiskatessa minut ympäriinsä voimakkaana. Yritin saada luutani hallintaan, mutta se kieppui sokaisevien salamoiden keskellä. Horjahdin alaspäin, mutta tarrasin kiinni luutaan kaikilla raajoillani ja kuiskasin ähkäisten pysähdyskäskyn. Kavutessani takaisin selkään huokaisin syvään, olinhan miltei syöksynyt metsään. Kumarruin eteen käskien luudanvarren eteenpäin. En nähnyt missään lintuja, tai mitään. Pystyin kuulemaan pilvien hankautumisen toisiaan vasten, kun salamat välähtelivät jälleen jyrinän saattelemina. Samassa käännähdin luudallani kuullessani jotain outoa, käkätyksen ja raakunnan välistä ääntä. Tajusin liian myöhään sen, sillä siipien tihenevä läpsyntä toi Harpyijat viereeni. Yksi niistä tarttui hiuksiini, muut kaapuuni ja huudahdin kivusta veitsimäisten kynsien hamutessa päänahkaani tehden siihen viiltoja. Silmieni edessä oleva Harpyija tuijotti minuun tummilla, kapeilla silmillään ja sen nokka iskeytyi kasvoihini otusten käkättäessä. Yritin pitää tasapainoani, mutta pian hiuksiani kiskova Harpyija nosti minua ensin ilmaan, kunnes kaikki syäksyivät alaspäin. Katsoin kauhuissani luutaa, joka jäi roikkumaan ilmaan. Tyrkin niitä haistaen veren metallisen löyhkän kasvoistani sen yrittäessä sumentaa katsettani. Käteni hapuili kaavun taskua ja sieltä sauvaa, kun maa vilisti minua kohti. Kun sain otteen paksusta sauvasta huudahdin:
"Hämärrys!" Harpyijat rääkivät kummissaan siitä, miksi niiden katse sumeni yllättäen ja ne irroittivat minusta. Samassa huudahdin jo hätääntyneenä, sillä pian osuisin maahan:
"Tulejo Komeetta 78!" Luutani lähti kiitämään alas ja kaapuni ehti koskettaa maata, kun kohosin jälleen ylös. Kuulin suosionosoituksia katsomosta, mutten välittänyt vaan pyyhkäisin veren kasvoiltani. Samassa tajusin, ettei enää ollut hiljaista, vaan lintujen sadat erilaiset laulut olivat täyttäneet ilman. Yrittäessäni lähestyä suurta ja värikästä, pallonmuotoon lentänyttä parvea, kuulin karjahduksen ja jouduin tekemään äkkipysäyksen luudallani, joka oli heittää minut sen yli. Edessäni kohosi kymmenen jalan korkuisena sokaisevan kirkkaankeltainen lohikäärme. Liskon silmät olivat valkoiset, vailla mustuaisia ja sen kidan ympärillä oli piikkimäisiä ulokkeita, kuin harjaksena sen päälaelta häntäänkin. Häntä kaartui salaman muotoon ja lisko lipoi minua kohti kaksihaaraisella kielellään. Sen vartalo oli solakka, hyvin kapea ja neljä sudenkorentomaista siipeä räpsytti vinhasti. Äkkiä se yskähti haistaessaan olinpaikkani ja sen poskista kipinöi pieniä sähkövirtoja. En tajunnut, että sokea lisko avasi kitansa irveeseen ja puhalsi pallosalaman kohti luutaani. Väistinkin juuri ja juuri, vaikka sähkön energiavolttivoima kärvensi sen miltei mustaksi aivan edestäni. Tein hämääviä syöksyjä, kunnes sain sekoitettua tarkan eläimen pään ja syöksyin sen ohi. Linnut olivat edessäni, lentäen muodostelmassa, joka lumosi minut kauneudellaan. En tiennyt mikä voisi olla oikea, mutta kiertelin sirti katsellen monia feeniksejä, hevoskotkia, aarnikotkia, kyyhkysiä haukkoja, kotkia. Kaikki olivat kirjavia, tavallisimmin kaksivärisiä, kuin jästien papukaijat. Kaikki muut, paitsi yksi. Kookas helmipöllö. Samassa tajusin, että sulkakynät eivät koskaan olleet kovin värikkäitä ja tuolla, keskellä oli vain yksi lintu, joka oli tavallisen ruskea. Syöksyin eteenpäin hätistellen pienillä loitsuilla muut linnut edestäni ja nappasin nopeasti kiinni sen pyrstöstä, kun lintu yritti lähteä muiden mukaan. Nykäistessäni sulka irtosi ja lintu kiljahti kivusta. Olin onnistunut. Kohotin sulan voitonriemuisena ilmaan, mutten ollut kuullut lohikäärmeen lähestyneen minua ja tajusin sen liian myöhään. Muut linnut olivat nähtävästi ilmoittaneet sille ja nyt lohikäärme tökkäisi minua tainnuttavalla voimalla, sähköllä varustetulla sarvellaan. Huudahdin silmieni muljahtaessa ja katseeni sumetessa. Kuulin vain heikosti, kuin jostain kaukaa ministeriön velhojen hätistellessä lohikäärmettä, kun minut tuotiin alas ja kiidätettiin lääkintätelttaan.

Vastaus:

Kerrassaan upea tarina! Taitaa olla ensimmäisesi ja myös kilpailun ensimmäinen tarina. Toivottavasti muut ottavat sinusta esimerkkiä.
Pituutta tarinassa on todella paljon, eikä virheitä laisinkaan.
Kuvailu aivan upeaa, kerronta samoin. Tarina veti minut juonen pyörteisiin ja jännitin, pelkäsin, taistelin ja onnistuin Dimitrin mukana.
Kerrontaan ja tarinaan oli helppo samaistua, kirjoitustyylisi oli niin eläväistä ja todentuntuista.
Jännitys oli suorastaan käsinkosketeltavaa, tunnelma todella välittyi lukijalle.
Itse ottelukohtaus oli hienosti keksitty ja kirjoitettu. Luin sen todella suurella mielenkiinnolla odottaen koko ajan, mitä seuraavaksi tapahtuu, miten Dimitri selviää edessä olevista haasteista.
Pidin kovasti alun kohdasta, jossa Dimitri on laivan kannella. S oli jotenkin hieno, kuvailua sopivasti, ei liikaa, eikä liian vähän.
Myös ajan laukkaamisen vertauskuva "pillastunut yksisarvinen" oli hauskasti keksitty!

25 ja puoli pistettä, sekä täydet(5) turnajaislisäpisteet

~Cess

_________________________________
r
Täydellinen tarina kertakaikkiaan!
En keksi Cessin arvosteluun juuri mitään lisättävää.
Paitsi pituuden mainitsemisen, sitä oli todella huimasti
Tarinasi alkoi luontevasti ja sai minut koukkuun, mitä pitemälle tekstiä luin. Ja kuten Cess sanoi, tunnelma tosiaan välittyi lukijalle!
Keksit myös hyvin Harpyijat!
Pidin siitä, miten Dimitri irvistää tajutessaan, ettei vastassa ole kuin tyttöjä
-27 pistettä, sekä 4 turnajasipistettä!

~Cadma


Nimi: YP:t

21.10.2012 17:16
Tarinat siis tähän!

Vastaus:

Eikun kirjoittamaan

~YP:T

©2018 HP-Pahka 2.0 - suntuubi.com