Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tänne tulevat huispauksen loppuotteluun päässeiden tupien huispaustarinat!

Lue säännöt ylläolevasta kategoriasta "Huispaus"

Kysymyksiä saa jättää pöllöpostiin!

 


Tilanne

Rohkelikko: 17 p.

Puuskupuh: 56ja 1/2 p.

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Patrik Kane

31.05.2012 21:07
jatkoa...

Matami Huiskin pillin vihellys tuntui kuuluvan jostain hyvin kaukaa ja hiljaisena, mutta näytti silti kantautuvan jokaisen pelaajan korviin, sillä kaikki ponkaisivat maasta vauhtia ja nousivat luudalleen. Thomas kaarsi maalisaloille, Tom Broom, Cooper Salemand ja Alix Eune lensivät kaadon perään. Helen Broom suuntasi kurssinsa ylöspäin ja alkoi tähytä kultasieppiä, jonka Huiski oli päästänyt vapaaksi. Minä nyökkäsin rohkaisevasti Alice Dozelle, jonka kasvot olivat kalpeat jännityksestä. Nousin ilmaan ja aloitin ryhmyjen etsimisen katseellani maila valmiina.
Sade piiskasi kasvojani ja tuuli heilutti kaapuni helmaa. Huomasin Alicen työntävän vaaleita hiuksiaan pois kasvojensa edestä. Eteenpäin näki tuskin luudanmitan verran ja jahtaajat heittelivät kaatoa sokkona toisilleen. Onneksi punainen väri helpotti sen huomaamista hiukkasen. Katsomon ääriviivat erotti vain heikosti. Luihuisten tavallisesti niin kovaääninen buuaus kuului epämääräisenä hälinänä ja muiden tupien kannustushuudot ja -laulut saattoi havaita vaivoi, jos pysähtyi hetkeksi paikoilleen ja kuunteli oikein tarkasti. Ellen olisi muistanut ulkoa, missä kohtaa katsomoa oli kunki tuvan paikka, olisi niitä ollut mahdoton erottaa.
Iskin umpimähkään mailallani ja kerran pari onnistuin osumaan ryhmyyn. Selostajan vaimean äänen kaiku tulvi jostain päin katsomoa ja kuulutti rohkelikon maalia.
Cooper Salemand lensi ohitseni kaapu ilmavirran mukana liehuen ja vilkaisi minuun päin.
"Hyvin menee!" karjuin kannustukseksi ja poika nyökkäsi osoittaakseen, että oli kuullut puheeni.
Äkkiä hän ampaisi kaadon perään ja nappasi pallon kainaloonsa.
"Kaato Salemandilla -poika on vasta aloittelija, mutta lentää silti hyvin, eikö totta", selostajan taialla vahvistettu ääni kertoi, "- syöttö Eunelle -takaisin Salemandille -mikä kuvio, näittekö rohkelikot? Puuskupuhit ovat näköjään tottuneet pelaamaan rajuilmalla - Cooper Salemand lentää kohti maalisalkoja -pitäjä ei huomaa mitään- se on MAALII -Salemand tekee MAALIN- peli on tasan - kymmenen vastaan kymmenen-"

Katsomosta kuului heikkoja hurraahuutoja ja Alice Doze kiepahti muutaman taidokkaan surmansilmukan tuulettaakseen.
"Mahtavaa, Cooper", sanoin pojan lentäessä olhitse, "Todella mahtavaa!"
Cooper virnisti ja jatkoi lentoaan.
"VARO, ALICE, VARO!" jouduin yhtäkkiä huutamaan järkyttyneenä. Ryhmy kiisi suoraa päätä kohti Alice, joka valmistautui vastaiskuun. Hän veti mailan selkänsä taakse, valmiusasentoon ja iski sitten oikeassa kohtaa kaikin voimin, niin että jysähti. Ryhmy kiisi ilman halki ja osui sitten rohkelokon etsijää takaraivoon.
"Vau", henkäisin aidon sanattomana upeasta lyönnistä, "tuo oli tosi taitavasti tähdätty."
"Kiitos", Alice hymyili ja tiirasi, oliko etsijälle käynyt pahasti.
"Dozen ryhmy tietää paikkansa ja McGord näyttää menettäneen tasapinonsa -tuon tytön lyönnit osuvat aina kohteeseensa -mutta katsokaa-" selostaja näytti huomanneen jotakin, "-voiko tämä olla totta - kyllä se on - SIEPPI ON BROOMILLA! -HELEN BROOM NAPPAA SIEPIN -PUUSKUPUH VOITTAA!-
Katsomo räjähti hurraahuutoihin. En voinut uskoa korviani, mutta totta se oli, sillä Helen lensi luokseni nyrkki tiukasti kiinni ja ilmaan kohotettuna.
"Se lensi suoraan syliini Patrik, en tajua, ihan suoraan syliin", tyttö nauroi haltijoitunut ilme kasvoillaan.
"Ei sillä väliä" iloitsin. Puuskupuh oli voittanut mestaruuden, millään muulla ei ollut väliä.

Vastaus:

Avostelen nyt tähän molemmat tarinasi jos käy?

Kummassakin tarinassa mahtavat kuvailut, kuvailet todella hyvin.
Pidin erityisesti siitä herätyskellosta ja tuosta luudanvarren mitan pää -jutusta
Pituutta on ihanan paljon ja juoni on luonnollinen. Kerrot pelistä hyvin ja lisäät mukaan omia tuntemuksiasi, hyvä hyvä.
Muutamia virheitä mitä sattuu kaikille koneella kirjoittaessa, ne eivät haitanneet (yksi hassu virhe oli Rohkelokon )
Yhteensä näistä tarinoista saat poikkeuksellisesti 24 pistettä!

~Cadma

Nimi: Patrik Kane

30.05.2012 21:34
*huippukunnossa*

...osaankirjoittaa...

Vastaus:

Juu... virheitä sattuu kaikille!
Mutta pitää kysyä Cadman mielipidettä siitä, että arvostelemmeko tarinasi yhdessä vai erikseen. En siis arvostele tarinaasi vielä.

~Cess

Nimi: Bonnie McCord

30.05.2012 19:26
Huispaus loppuottelu

Istun suuressa salissa muiden rohkelikko joukkueen pelaajien kanssa. Muut yrittävät syödä vaikkei se näytä onnistuvan sillä kaikkia jännittää ottelu puuskuja vastaan. Mutta minä….….No en pysty jännitykseltäni edes maistamaan ruokaa! Istun vapisten paikoillani ja mietin kaikkea peliin liittyvää vaikka lopulta ajatukseni poukkoilevat siihen miten alan aina vapista jos minua jännittää. Pohdin siis kaikkea kunnes kuulen vierestäni äkäisen äänen joka kuuluu Lennylle: -Haloo Bon, meidän pitää lähteä jos meinataan ehtiä kuunnella se sinun kannustus puheesi! Lähden seuraamaan Lennyä kentälle päin aivan omissa ajatuksissani.

………Vai mitä Bon? Herätys! Lenny huutaa korvaani pukuhuoneen lähellä. –Oletko yhtään kuunnellut mitä minä sanoin? –No kysyit minulta jotain…….Mutisen itsekseni ja Lenny katso minua sillä ”Mitäs minä sanoin” ilmeellään. Emme ehdi jatkaa aiheesta sen enempää sillä saavumme juuri pukuhuoneen ovelle.

Vaihdamme huispaus kaavut päällemme ja kaikki kääntyvät katsomaan minua. –Se kannustus puhe kapteeni? Celia huikkaa. –No, aloitan. –Kunhan pelaamme hyvin ja teemme parhaamme olen tyytyväinen. Sanon ja kaikki katsovat minua lievästi sanoen yllättyneinä sillä pidän yleensä todella pitkiä kannustus puheita.

-Mennään voittamaan puuskut! Sanon ja johdatan joukkueen kentälle missä saamme kaikilta rohkelikoilta ja korpinkynsiltä raikuvat aploodit ja luihuisilta ja puuskupuheilta buuausta. –Kapteenit kätelkää! Huiski sanoo milloin kättelen puuskujen kapteenia.

Matami Huiski vapauttaa pallot ja puhaltaa pilliin milloin peli alkaa. Nousemme korkealle ilmaan missä minä alan tähytä sieppiä. Alan kierrellä kentällä tähyillen sieppiä, mutta sitä ei näy kunnes huomaan puuskujen etsijän lähteneen hurjaan vauhtiin. Kiidän hänen perässään mutta en saa häntä kiinni, luulen jo hänen saavan siepin kiinni kunnes hän äkkiä tekee äkkikäännöksen. Huokaan helpotuksesta sillä etsijä on vaihtanut suuntaansa meidän lyöjän lyömän ryhmyn takia.

Alan jälleen tähyillä sieppiä ja en voi uskoa sitä mutta sieppi lentää aivan vieressäni. Lähden pieneen syöksyyn sen perään ja kuinka ollakaan saan sen kiinni! –Rohkelikko voittaa! Matami Huiski huutaa ja puhaltaa pilliinsä. Kaikki rohkelikot huutavat riemuissaan, ja kun laskeudun maahan kaikki ihmiset rynnivät luokseni.

Minut nostetaan ilmaan ja kannetaan hurraten kohti linnaa. Hymyilen kaikille ja olen loisto tuulella. Vaikka sitä on vaikea uskoa hyvää tuultani parantaa vain entisestään se kun huispaus pokaali annetaan minulle. Nostan sen hymyillen ilmaan ja annan muiden pelaajien ottaa sen sitten huostaansa. Olen onneni kukkuroilla kun yksi unelmani on jälleen toteutunut.

Vastaus:

Oikein hieno huispaustarina!
Ihanaa lukea sinunkin tarinoitasi pitkästä aikaa. Pidän kirjoitustyylistäsi.
Etenkin tuo alku ennen ottelua oli hienosti kuvailtu.
Toki kuvailua löyti myös pelistä, jonka kirjoitit hyvin etsijän näkökulmasta.
Pari yhdyssanavirhettä, muita virheitä ei ja kappalejako kunnossa.
Pituuttakin tässä tarinassa on melko paljolti.
Rohkelikko saa näin ollen ensimmäiset pisteensä. Toivottavasti muutkin rohkut ottvast sinusta mallia!

17 pistettä

~Cess

Nimi: Patrik Kane

30.05.2012 14:19
Anteeksi, en ehdi nyt kirjoittaa koko tarinaa, mutta jatkoa tulee pian. Voitte arvostella tarinani yhdessä tai erikseen! Toivottavasti tämä ei haittaa.
o
Havahduin valveille tutussa pylvässängyssäni, hengittäen raskaasti, puuskittain. Juuri näkemäni painajainen oli tuntunut hyytävästi todelta ja kasvoillani kiilteli muutama hikipisara. Koetin muistella, mitä unessani oli tapahtunut, mutta yksityiskohdat lipuivat mielestäni sitä mukaan, kun yritin tarttua niihin. Luovuin nopeasti toivosta ja tulin siihen tulokseen, että oli kai sittenkin parempi unohtaa unen kauhut.
Muut nukkuivat vielä ja yöpöydälle asetettu, sieppiä muistuttava kello näytti kuutta.
Samassa muistin, tai oikeastaan kello toi mieleeni erään hyvin tärkeän seikan tulevasta päivästä. (En tajunnut, miten tuo asia ei ollut pälkähtänyt päähäni heti ensimmäisenä, herättyäni.) Tänään nimittäin pelattaisiin huipauksen loppuottelu: Rohkelikko vastaan Puuskupuh. Se oli vuoden ehdottomasti tärkein peli, jota varten kapteeni Thomas Andrew Foster oli harjoittanut joukkuettaan ankarasti.

He todellakin olivat harjoitelleet. Thomas oli pakottanut heidän ulos säästä riippumatta ja vähät välitti piiskaavasta takatalven räntäsateesta ja myrskytuulista, jotka tekivät luudan hallitsemisen miltei mahdottomaksi. Joukkueen oli herättävä tuon tuosta ylimääräisiin aamuharjoituksiin, joita Thomas järjesti kolmesti viikkoon. Aina odottamatta ja juuri sellaisina aamuina, jolloin olisi mielusti tahtonut käpertyä untuvapeittoon ja jäädä saängyn pohjalle nukkumaan. Loppukokeisiin harjoittelukin oli jäänyt vähemmälle ja joukkueeseen kuulumattomia kavereita ja ystäviä ehti tavata vain välitunneilla.
Mutta pakko oli myöntää, että uurastus tuotti tulosta ja joukkue oli huippukossa.

Nopea vilkaisu makuusalin ikkunasta riitti kertomaan, että päivän sää ei todellakaan ollut mikään paras huispausta pelattavaksi. Kylmä viima taivutti kielletyn metsän puita ja auringosta näkyi tuskin vilaustakaan. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja isot, sormenpään kokoiset pisarat paiskoivat linnan tiluksia.
En tavallisesti ollut vahingoniloinen, mutta nyt suuni kääntyi väkisin hymyyn. Rohkelikon joukkue ei ollut taatusti harjoitellut tuollaisissa olosuhteissa. Sade latistaisi huolella opetellut kuviot ja hämäystaktiikat ja estäisi etsijää huomaamasta sieppiä, tuuli murskaisi jahtaajien taitavan kaadonkäsittelyn, joka muutoin oli omaa luokkaansa.
Heillä, puuskupuheille ei ollut sen sijaan mitään hätää. Olivathan he tottuneet pelaamaan paljon huonommassakin säässä.

Rohkelikon joukkue oli totisesti pulassa.

Nimi: Cooper

29.05.2012 20:54
Huispausksen loppuottelu oli alkamaisillaan, ja tulin pois pukuhuoneesta.
Juoksin nopeasti kentälle jossa ainakin kolmesataa ihmistä huusivat iloisesti heidän suosikkijoukkuettaan. Meitä vastaan pelaisi rohkelikko.
Alice Doze ja Patrik Kane olivat vieressäni. He olivat jo todella taitavia, ja minä vasta aloittelija... Todellakin tämä on loppuottelu ja minä tulin vasta joukkueeseen. En saisi mokata tätä.

Molempien joukkueiden kapteenit kättelivät ja palasivat omille paikoilleen. Sitten matami Huiski puhalsi pilliä..

Luulin että tippuisin heti, mutta nousin nopeasti ilmaan.
Kannustuslaulutkin alkoivat heti soimaan.
- Kaato on rohkelikolla, taas puuskupuheilla, jotka lähestyvät jo maalia! Gee Jordan huutaa selostajan tuolista. " JA MAALI!" hän jatkaa. Alix Eune tosiaan teki maalin. Hurraamme hetken, mutta jatkamme sitten peliä.
- Ryhmy lähestyy kohti puuskupuhin tuoreinta pelaajaa, Cooper Salemandia!
Käännyn ka takaani kiitää ryhmy. Patrik Kane liitä edestäni ja lyö mailalla niin että naamaani melkein osuu.

Rohkelikko sai jossain vaiheessä yhden pisteen, ja samalla kun he juhlivat etsijämme Helen Broom nappaa siepin.
Olimme voittaneet! Vaikka en saanut yhtään maalia, voitimme silti.
Aloimme huutamaan ilosta. Illalla tulisi kyllä isot juhlat. Todella isot.
Huiski tuo pokaalin joukkueemme kapteenille, Thomas Andrew Fosterille. Hän nostaa pokaalin ja kaikki alkavat hurraamaan. Puuskupuh oli voittanut.


Tuli maailman lyhyt, mutta enempää en ehtinyt kirjoittaa

Vastaus:

Hyvä. Taitaakin käydä tänä vuonna niin, että Puuskut vievät!
Kyllähän tämä oli hieman lyhyt, mutta muuten ihan hyvä.
Kuvailua olisi voinut hieman enemmän olla.
Kappalejako ok ja vain muutama virhe, jotka eivät haittaa.
Toivottavasti saamme pian lukea tarinoitasi myös muuallakin kuin huispausosiossa
No, mutta eipä jaaritella, vaan annetaan Puuskuille 15 pistettä!

~Cadma

Nimi: Alice Doze

27.05.2012 21:23
- Hei! Regina huikkaa munulle jo kaukaa, kun tulee aamupalalle seurakseni.
- Moi! sanon, kun hän istahtaa viereeni. Pystyn olemaan miltei ihan normaalisti, vaikka muistan, että tänään on huispauksen loppuottelu. Minua ei jännitä huispausottelut enää, sillä olen pelannut niitä jo pari. No joo, pari. Joitakin jännittää, vaikka on pelannut satoja otteluita. Mutta minä olenkin erilainen. En pelkää, enkä itke juuri koskaan.

- Haloo! Alicee! Regina huhuilee minua, kuin olisin kaukana ja heiluttaa kjättään silmieni edessä.
- Ai, joo, havahdun upottuani täysin mietiskelemään. Jatkan syömistä, kuin näyttääkseni, että olen vielä normaali. Vielä. Koskaan ei tiedä milloin muuttuu hulluksi. Niin kuin minulle kävi aikaisemmin. Muutuin tavallisesta hulluksi ihan yhtä äkkiä. Se oli aika pelottavaa.
- Jäätääkö sinulla henkisesti vai fyysisesti?! Regina sanoo, kun huomaa minun taas uponneen mietteisiini. Käännän katseeni häneen.
- Ai, joo. Niin, varmaan vähän molempia, vastaan. Olen hieman pihalla, mikä ei johdu siitä, että minua jännittäisi. Ei, se johtuu siitä, että minua jännitti eilen iltana niin kovasti, että valvoin kahteen. Lisäksi jouduin vielä heräämään kahdeksalta. Kamalaa!
- Alice, pliis! Yritä herätä ja auta puuskupuh voittoon. Vaikken edes itse pelaa, niin kyllä minä välitän huispauksesta. Välitän todella paljonkin, Regina anelee minulta melkein henki hievärissä. En edes tiennyt hänen pitävän noin paljon huispauksesta.
- Lupaan olla hereillä, mutta nyt minun on mentävä jo pukuhuoneeseen, kerron Reginalle hivenen anteeksipyytävästi ja lähden.

Olen viimeinen pukuhuoneessa. Kapteenimme huomauttaa minulle, että olen hieman myöhässä, mutta ei valita minulle. Olen näet joukkueeni melkein nuorin. Patrik huomaa minut, kun menen hänen viereensä.
- Moi Alice! Laita huispauskaapu päälle ja mennään kentälle, Patrik sanoo.
- Joo, me varmasti voitamme, sillä rohkelikot ovat huonoja, sanon Patrikille ja nyökyttelen samalla oman puheeni vahvistukseksi.

Nappaamme luudat kainaloihimme ja marssimme kentälle ylpeänä. On ihanaa olla taas huispaamassa muualla kuin harjoituksissa. Matami huiskin pilli viheltää ja nousemme ilmaan. Alan heti jahdata ryhmyjä. Patrik lentelee vähän kauempana, yrittäen hänkin lyödä ryhmyjä. Pamautan yhtä ryhmyä täysillä mailallani ja hymyilen Patrikille. Hän hymyilee takaisin ja lentää kauemmas.

Seuraan peliä parhaani mukaan, mutta suurin osa keskittymisestäni menee ryhmyille. Sen kuitenkin tiedän, että puuskupuh johtaa koko ajan. Peliä on pelattu vasta puolisen tuntia, kun kuulen jo pillin vihellyksen. Tiiraan etsijöiden käsiä, joissa on mahdollisesti juuri napattu sieppi. Onnekseni näen siepin meidän etsijämme ahtaassa nyrkissä. Laskeudun maahan ja kiljunn riemusta. Olemme taas voittaneet!


Vastaus:

Hienoa ensimmäinen huispauksen loppuottelu tarina! Saat siis avata pistetilinne
Tarina oli hyvä, ei virheitä, pituutta mukavasti ja kappalejako ok.
Myös kuvailu kunnossa. Pelistä olisi voinut kirjoittaa hieman enemmän, mutta oikein hyvä silti.
Pitääkin tästä mennä katsomaan, miten nämä pisteet jaettiin..aa nyt muistankin!
Eli tästä Puuskujen joukkue saa 17 ja puoli pistettä!

~Cadma

Nimi: YP:t

27.05.2012 17:00
Onnea molemmille tuville tulevaan kisaan ja kiitos kuluneesta huispauskaudesta !

~YP:t

©2018 HP-Pahka 2.0 - suntuubi.com