Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Kuukivi ja sen käyttö taikaliemissä ja –juomissa

Kuukivi, tai kuten se Englanniksi käännetään, moonstone, on sileäksi hiottu hopeainen taikaliemien ja –juomien ainesosa.

Kuukiven jalostus ja yleistietoa

Hiomatonta niin sanottua raakakuukiveä voi löytää kallioperästä kautta maailman. Parhaimmat esiintymät on todettu Itä-Intiassa, Pohjois-Amerikassa, sekä Andien vuoristoilla. Muualta kuukiveä on erittäin vaikea löytää. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole. Hopeanhohtoiset, kauniisti välkehtivät täplät kalliossa kertovat kuukiven olemassaolosta. Joissain tapauksissa kiveä voi löytää myös kallion sisältä. Eroosion vuoksi hyvin pieniä määriä saattaa vain yksinkertaisesti lohkeilla kalliosta. Kiven irrottamiseen on omat loitsunsa, jotka kerrotaan vain ammattilaisille, velhoille, joita kutsutaan kuukivenpyytäjiksi. Koulutus kyseiseen ammattiin kestää vuosia, ja vaatii huippuarvosanat, mitä koulua sitten käykin. Yleisesti ei ole tiedossa mistä syystä kuukivi on niin vaikea saada irti kalliosta. Saattaa olla, että tämäkin tieto on kerrottu alan parissa työskenteleville. Tätä me voimme kuitenkin vain arvailla, sillä työpäivän päätteeksi kuukivenpyydystäjät siemaisevat huomattavan kulauksen unhoituslientä.
On selvää, että velhoyhteisö tarvitsee kuukivenpyydystäjiä, sillä heidän hankkimansa aine on elintärkeä osa useita taikajuomia. Jästit eivät tiedä kuukivestä mitään. Ilman taikavoimia kiveä on mahdoton saada irti kalliosta.
Raakakivet hiotaan pyöreiksi, noin muutaman tuuman läpimittaisiksi ja samalla niiden hopeanhohteisuus korostuu. Tämä tehdään upottamalla kivi liemeen, joka valmistetaan kuunvalossa kasviarsenikin juurista ja jauhetusta kurttuviikunasta. Kiveä haudutetaan kolmesta kuuteen tuntia, koosta riippuen. Tämän jälkeen sen taikavoimaisuus on kaksinkertaistunut. Se kuitenkin hiipuisi vähitellen pois ilman muutamaa konstikasta loitsua. Kyseinen prosessi vain vahvistaa kiven voimallisuutta. Raakakuukiveäkin voi siten käyttää liemiin, joskin vaikutus on lievempi. Kuukivi on hyvin raskas ja sitä myydään miltei jokaisessa velhokaupassa. Hinta tosin on mittava. 

Historia 

Kuukiveen liittyy useita myyttejä ja uskomuksia, joita on kerrottu vuosisatojen ajan, sukupolvelta toiselle.
Erään tarun mukaan Perussa asunut viisas velhovanhus kuuli yöllä kummaa ääntä mökkinsä takapihalta. Hän asui yksin ja lähin asutus oli kymmenen mailin päässä, joten ääni ei voinut kuulua naapureilta. Ihminen oli muutenkin epätodellinen vaihtoehto äänen lähteelle, sillä kivikkoinen vuoristopolku oli vaarallinen yöllä kuljettavaksi. (tuohon aikaan luutia ei vielä tunnettu) Velho meni ulos tutkimaan ääntä. Hämmästyksekseen hän näki ilmassa leijuvan hopeita kiviä. Ääni syntyi niiden törmätessä toisiinsa. Siitä pitäen vanha velho oli kuulemma ollut aikansa paras liemien keittäjä, `salaisen ainesosansa` vuoksi. 

Asiantuntijat ovat tulkinneet tarua useaan otteeseen. Heidän mielestään kyseinen kertomus ei voi millään olla totta, sillä kuukivet eivät heidän sanojensa mukaan voi ”leijailla ilmassa”! 

Totuudenmukaisempi maininta kuukivestä löytyy tuhatkahdeksansataa – luvulta. Muuan rouva Brooks kirjoittaa kirjeessään ystävättärelleen miehensä löytämistä oudoista hopeisista kivistä. Kirje on tallennettu liemimuseoon. 

Hyvä Betty,
Et ikinä usko, mitä Thomas löysi eilen pihamaaltamme. Todella monta painavaa, hyvin raskasta ja hennosti hopean väristä kivenmurikkaa. Mieheni mielestä ne olivat varmaan joku pikkulasten käsitys hauskasta pilasta. Minä en usko tuohon! Tutkin kiviä illalla ja huomasin yhdennäköisyyttä besoaarin kanssa. Ehkäpä ne ovat jotain parantavia kiviä, sitä en tiedä. Kuitenkin, kutsun Thomasin hyvän ystävän, Alkemisti Frank Wakefieldin (Kai sinä hänet muistat?) tutkimaan löytöämme huomenissa. Ehkä hän osaa sanoa, mitä ne ovat…
Voi hyvin ystäväni,
Katherine

Kyseisen kirjeen kivenmurikat ovat mitä selvimmin kuukiviä. Ne ovat asiantuntijoiden mukaan lohjenneet kalliosta. Rouva Brooks on varmastikin liioitellut niiden määrässä kirjoittaessaan Betty-ystävättärelleen.

Kuukiven ominaisuuden huomattiin yhdeksänsataa – luvulla. Kuuluisa Alkemisti Viktor Wolf keksi ensimmäisenä käyttää sitä liemissä. Muutaman kuukauden hän onnistui pitämään salaisuuden itsellään, mutta tieto levisi nopeasti muidenkin keskuuteen. Kuukivestä tuli haluttu aines ja se paransi taikajuomien tehoa huomattavasti. Liemien käyttö myös yleistyi tuolloin räjähdysmäisesti. 
Kuukivet olivat hyvin kalliita. Kovinkaan monella sen aikaisella velhoperheellä ei ollut varaa hankkia ainesosaa. Sitä käytettiin myös kauppatavarana; rikas velho saattoi vaihtaa yhden kuukiven vaikkapa pullolliseen voimajuomaa, jota itse ei osannut valmistaa, muta jota joku hieman köyhempi noita keitti taitavasti. Rikkaus ja viisaus kun eivät aina kulje käsi kädessä.
Hinta laski vasta, kun kiveä opittiin loitsimaan irti kalliosta. Tuolloin koulutettiin myös ensimmäiset kuukivenpyydystäjät ja ammattikunta alkoi muodostua.
Jalostusloitsut ja – liemet keksittiin muutama vuosikymmen myöhemmin. Tästä johtuen kuukiven hinta nousi muutaman sulmun. Kallistumisen takia muutama kiihkoilija sytytti harmittoman kapinan, joka käytiin Taikaministeriötä vastaan. Kukaan ei tiettävästi kuollut kapinoinnissa, joka kestikin vain muutaman hassun päivän. Se kukistettiin nopeasti, eikä kiihkoilijoiden vaatima kolmen sulmun hinnanlaskupyyntö toteutunut.

Käyttö

Kuukivi on olennainen osa useita liemiä. Se kuuluu muun muassa muistinvirkistysliemeen, totuusseerumiin, värinvaihdosrohtoon, iloisuusjuomaan ja moneen muuhun keitokseen.
Jokaisessa liemessä sitä käytetään toki eri tavalla ja väärinkäytön seuraukset ovat hitusen erilaiset, mutta kannattaa silti muistaa nämä yleistiedot kuukivestä.
Kuukiven pehmeän rakenteen takia se on helppo pilkkoa ja jauhaa. Harvassa liemessä sitä näes käytetään kokonaan. Kuukivi lisätään keitokseen aina toiseksi viimeisenä ainesosana. Se antaa kitkerän maun, mutta vaikuttaa ratkaisevasti lopputulokseen.
Esimerkiksi jauhettu kuukivi tulee mitata tarkasti. Päänsärkyyn auttavassa liemessä virheellinen määrä jauhetta tulee kalliiksi. Liemi nimittäin räjähtää ja saattaa tuhota koko kodin. Useiden velhojen tiedetään menettäneen näkönsä kuukivionnettomuuksissa.
Jos kuukiven lisää väärässä vaiheessa, seuraukset ovat tuhoisat; liemi poreilee hetken, muuttuu ruskean väriseksi ja kuohuu hetkessä yli laidan. Pilalle mennyt keitos polttaa ilkeitä palovammoja, ja niitä saadessa on syytä hakeutua hoitoon Pyhään Mungoon.
Liemessä kivi turpoaa ja saa aikaan vihreän höyrypilven. Höyryn liika haisteleminen on vaarallista ja heikentää uhrin taikakykyjä. Tämä kuitenkin tapahtuu hyvin hitaasti ja tiettävästi vain yksi henkilö on surkkiutunut (menettänyt taikakykynsä  altistuessaan liialle höyrylle.
Liemen väri riippuu kokonaan siitä, mistä keitoksesta on kyse, eikä yhteistä väriä olekaan. Kuukivi on nimittäin erivärinen jokaisessa liemessä, poikkeuksetta. Ruskeanvihreänä, kirkkaanpinkkinä, orvokinsinisenä ja pikimustana se ei kuitenkaan koskaan esiinny. Jos liemesi, joka sisältään kuukiveä (kokonaisena, paloiteltuna tai jauhettuna) on jonkin edellä mainitun värinen, on se auttamatta mennyt pieleen. Ilmoita heti opettajalle, joka osaa tehdä jatkotoimenpiteet. Mikäli olet opettaja ja näet oppilaalla edellä mainitun, evakuoi luokka tarpeen mukaan, riippuen liemen vaarallisuudesta.

Kuukiven väärinkäyttö on erittäin yleistä ja Pyhä Mungo saa päivittäin uusia tapauksia hoidettavakseen. Opettajat eivät mielellään antaisi oppilaiden käyttää ainesosaa, mutta on miltei mahdotonta tulla hyväksi liemimestariksi, ellei hallitse kuukiven käyttöä.


-Patrik

 

©2018 HP-Pahka 2.0 - suntuubi.com