Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Eli tänne kirjoitatte kirjanne, josta siirrämme ne omiksi kirjoikseen kirjasto-osion alle.
Tässä vielä muistutukseski:

Millainen tarinan/ kirjan täytyy olla:

* Tarinan tulisi olla väh. 40 sanaa

* Tekstin täytyy olla asiallista

* Tekstissä täytyy olla pisteet ja pilkut, jotta sen lukeminen olisi helpompaa

* Kirjoittaessasi kirjan sen on oltava oikeaa tietoa, mutta omankin taikuuteen liittyvän kirjan saa kirjoittaa.



Huomatkaa:

 

KOPIONTI (Netistä, muiden kirjoituksista) ON EHDOTTOMASTI KIELLETTYÄ!!!! 


Ps. Ei kopiointeja

Lisäämme kirjoitetut kirjat kirjoiksi kirjastoon!

Jos kirjoitat (esim.) ankeuttajista pienen kirjan pätkän ja jatkat samasta aiheesta ensikerralla, lisäämme kirjoittamasi katkelman automaattisesti edellisen perään!

Muuten kirjoitustyyli on vapaata ja oppilas saa kirjoittaa kirjan esim. Harry Potter ja Viisasten kivi luku 1. yms. !

Ps. Ei kopiointeja
Pps. Kirjasta saat 10- 20 pistettä

 

kirjastonhoitaja matami Prilli

 

Vieraskirja  1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Ellen Borg

29.03.2014 20:01
Luku: 11
Vaatteet ja Sebastian (ei kun Seb siis)

Seuraava huone oli käytävän tapainen, paitsi hyvin leveä ja hämärä. Pimeässä Emelie ei osannut sanoa. Olisi edes valot, hän ajatteli.
Afrodite napsautti sormiaan ja valot syttyivät.
No, se siitä sitten. Emelie ajatteli alistuneena.

Huoneen seiniä ei näkynyt. Vain kaappeja, komeron ovia, vaate rekkejä ja tankoja, sekä lukemattomia lipastoja, hattu- ja meikkirasioita.
Kaulakoruja roikkui huolimattomasti rekkien tangoista ja joka paikassa oli yksittäisiä tai parillisia korvakoruja.
”Mitä hemmettiä!” Emelieltä pääsi ja hän vaikeni nolona. Ei kai jumalten läsnä ollessa sopinut kiroilla? Vai välittikö Afrodite kiroilusta?
”Voi kultaseni tuo ei ole oikein hyvää hovietikettiä!” Afrodite lausui suu mutrussa.
”No, mitäpä siitä, jatketaan!” Afrodite jatkoi nopeasti ja otti Emelien kädestä kiinni.

”Näitä en käytä juurikaan, mutta ajattelin että tämä olisi sinulle hyvä!” Afrodite sanoi Emelielle ja ojensi vaatemytyn.
”Tuolla voit käydä sovittamassa jos haluat.” Afrodite sanoi ja kohotti kulmiaan vihjailevasti.
”Ööm…juu…tuota…oke.” Emelie mutisi häkeltyneenä jumalattaren suoruudesta.

Emelie kulki Afroditen osoittamaan suuntaan, jossa näkyi jonkinlainen sovituskoppi tai vastaava.
Hän veti raskaan samettiverhon syrjään ja astui koppiin. Se oli iso sovituskopiksi ja yhdellä seinällä roikkui kokovartalopeili. Peilin kehykset olivat kultaiset tai kullatut ja ne olivat kapeat. Koukeroiset kuviot kehystivät peiliä.

Vasta silloin Emelie katsoi tarkemmin vaatemyttyä jota piti käsissään.
Kangas oli sileää ja tuntui viileältä. Väri kimalteli sateenkaaren väreissä ja tuntui koko ajan vaihtuvan.
Avattuaan mytyn Emelie henkäisi hämmästyksestä. ”Kaunis!” oli ainut sana jonka hän sai suustaan.
Kasasta paljastui mekko. Kaunein mekko jonka Emelie oli ikinä nähnyt! (Ei niin että hän olisi montaa mekkoa nähnyt&hellip

Yläosa oli kauniisti rypytetty ja alaosa oli kuin prinsessasadusta. Helmaa kiersivät letitetyt kultapunokset jotka toistuivat v-mallisen kaula-aukon reunuksissa.
Hihat olivat puolipitkät ja tiukat. Olkapäiltä laskeutuivat kultaiset rihmat, jotka ylsivät vyötärölle.
Vyötäröllä oli musta nauhavyö ja se oli solmittu rusetille taakse.

Emelie riisui kylpytakin ja laittoi sen naulakkoon joka roikkui seinästä. Kasasta oli kuitenkin pudonnut jotain mekon lisäksi, ja niitä katsoessaan Emelie punastui tahtomattaankin.
Hän piteli käsissään rintaliivejä ja niihin sopivia alushousuja. Molemmat olivat tumman, kiiltävän vihreät ja kummissakin oli mustaa pitsiä reunoissa.
Väkisinkin Emelien mieleen tuli kuva hänestä ne päällä. Emelie hymyili, yrittikö Afrodite tehdä hänestä seksikästä?
Joka tapauksessa Emelie puki alusvaatteet päälleen, ja yllättyi kuinka mukavilta ja pehmeiltä ne tuntuivat. Tähän voisi vaikka tottua, Emelie ajatteli ja hymyili jos mahdollista vieläkin leveämmin.

Seuraavaksi hän avasi mekon rusetin varovasti ja puki mekon päälleen hiukan vaivalloisesti.
Katsoessaan itseään peilistä hän ei ollut tunnistaa itseään. Mekko sai hänet näyttämään niin paljon aikuisemmalta, jopa kauniilta!
Emelie ei ollut koskaan ajatellut olevansa kaunis. Korkeintaan mukiinmenevä tai kelvollinen.
Mutta siinä, täydellisesti istuva mekko päällä ja hämmentyneenä hän näytti kauniilta.
Emelie pelkäsi liikkumista, puvun takia, mutta myös ettei hetki särkyisi.

Lopulta Emelie kääntyi ja oli säikähtää kuoliaaksi. Verhon takaa pilkisti pojan pää, joka katseli häntä kiusoittelevasti.
”Pelästyitkö?” suunnilleen Emelien ikäiseltä vaikuttava poika kysyi virnuillen.
Emelie ei kyennyt vastaamaan. Miten hän ei ollut kuullut pojan tuloa? Miksi poika ei näkynyt peilissä? Emelienhän olisi pitänyt nähdä hänet peilin kautta! Ja tärkein, oliko poika nähnyt hänet alastomana? Entä alusvaatteet päällä?
”Öööm…tota…hä?” Emelie sopersi ja katui samassa. Pakkoko oli kuulostaa joltain törpöltä, vaikka yllätettiinkin sovituskopista ja hän oli kuolla säikähdyksestä? Voisi edes puhua järkevästi!
”Kyllä, kyllä minä pelästyin.” Emelie sanoi rauhallisesti.
”No sepä harmi, sillä en tarkoittanut sitä.” poika vastasi pahoitellen, mutta silti jotenkin ilkikurisesti. Tavalla jota Emelie ei osannut kuvailla, mutta joka sai hänet hämmennyksiin.
”Afrodite pyysi kysymään oletko kohta valmis, enkä voinut vastustaa kiusausta…” poika selitti hiukan häpeillen, mutta pilke silmäkulmassa.
”Olen, olen minä valmis.” Emelie vastasi ja inhosi itseään. Pakkoko niitä sanoja on toistaa!?
”Mennään sitten.” poika vastasi rauhallisesti.
”Juu.” Emelie vastasi minkä itseinholta pystyi.

Kävellessään Emelie katseli poikaa, ja yritti muodostaa jonkinlaista käsitystä pojasta.
Poika oli kalpea ja melko hoikka. Kuitenkin poika näytti vahvalta ja hänestä huokui jonkinlaista voimaa.
Hiukset olivat vaaleat ja silmät harmaansiniset. Hän oli melko pitkä, mutta koska Emeliekin oli keskimittaista pidempi sitä ei huomannut.
Emelie huomasi että pojan iho oli puhdas, ei näppylöitä tai epätasaisuuksia. Huomattuaan tämän tyttö hämmästyi itseään, mistä lähtien minä olen katsellut poikien ihoa? Emelie ei tiennyt, ja ennekuin ehti ajatella muuta he saapuivat takaisin Afroditen luo.

”No mutta kultaseni! Sehän on oikein hyvä!” Afrodite huudahti tyytyväisenä. ”Pelästyttikö Sebastian sinut pahoin?” jumalatar kysyi samaan hengenvetoon.
”Hiukan.” Emelie vastasi hymyillen. Ei tyttö kantanut kaunaa, mutta mietti edelleenkin oliko ”Sebastian” nähnyt hänet alastomana.
Katsoessaan vieressä seisovaan poikaan Emelie hämmentyi taas, poika näytti ärtyneeltä. Mistä hän oli ehtinyt suuttua? Kenties Emelie oli loukannut häntä jotenkin? Vaikka ei ollut sanonut juuri mitään?
”En minä ole Sebastian!” poika melkein huusi, vaikka kummatkin, jumalatar ja tyttö olivat hiljaa.
Jaa siitä se kenkä puristi… Emelie mietti.
”Minä olen Seb, tai sitten en mikään!” poika sanoi rauhallisemmin, kuitenkin kiihtyneenä.
Katsoessaan Afroditeen nähdäkseen tämän reaktion Emelie ei osannut tulkita jumalatarta. Saattoiko olla että jumalatar pelkäisi poikaa? Niin hänen kasvojensa ilme tuntui kertovan Emelielle.
Joka tapauksessa jumalattaren ääni oli tyyni kun hän vastasi pojalle. ”Niin, niin tietysti suo anteeksi Seb. Jumalatarkaan ei muista kaikkea.”
Emelie ihaili Afroditea. Siksi että tämä kykeni ainakin ulospäin vaikuttamaan rauhalliselta. Mutta myös siksi että painottamalla kahta sanaa, Seb ja jumalatar nainen toi esiin että oli samaa mieltä Sebin kanssa eikä tahtonut haastaa riitaa, kuitenkin hän muistutti olevansa jumalatar. Molemmat samassa lauseessa, ilmeettömällä äänellä.
”Uskoakseni tämä asia on jatkossa kunnossa, Teidän Ylhäisyytenne.” Seb vastasi samalla mitalla ja virnisti pikaisesti Emelielle.
Emelie virnisti takaisin vaikka pojan hymy olikin saanut Emelien hetkeksi pois tolaltaan.
Sitten Emelie tajusi.
Minä.
Saatan.
Rakastua.
Nyt.
”Voi paska!” Emelie kirosi. Jumalatar ja poika katsoivat hämmästyneinä tyttöä.
”Anteeksi. En olisi saanut.” Emelie korjasi, ”Olen pahoillani sopimattoman kielenkäyttöni takia.” tyttö jatkoi muodollisemmin.
Muut puhkesivat nauruun. ”Ei se mitän!” Afrodite sanoi minkä naurultaan pystyi.
”Olen tottunut kiroiluun, Seb kiroilee paljon.” Afrodite selitti. ”Mennäänkö syömään?” jumalatar kysyi, ”Onko nälkä?” nainen kysyi Sebiltä ja Emelieltä.
Emelie tosiaan huomasi olevansa hiukan nälkäinen ja vastasi ”Joo, hiukan.”
”Samoin.” Seb sanoi ja hymyili taas tytölle.
”Mennään sitten!” Afrodite sanoi ja lähti johdattamaan heitä pois vaatekäytävästä, vai miksi sitä voisikaan kutsua.

Nimi: Ellen Borg

01.11.2013 11:59
//Koska sössimiseni, voitteko vaihtaa tän luvun otsikoks alla olevan?

Luku: 10
Kylpy ja Afrodite

He saapuivat ovelle. Se oli sirompi kuin sen huoneen ovi jossa Emelie oli herännyt. Ovi oli tehty vaaleasta puusta, ja ovenkarmit olivat koristeellisesti kullattua puuta. Kahva oli kauniisti kaiverrettu.
Sitä kahvaa Afrodite väänsi.
Huone oli kodikas, joskin Emelietä hieman häiritsi koko huoneen sisustuksessa toistuva pastellinsävyinen sininen.
Huone oli korkea, mutta muuten melko pieni.
Seinät oli peitetty kermanvärisillä silkkiverhoilla jotka liehuivat vienosti.
Keskellä huonetta oli suuri ylellinen, valkoisesta posliinista tehty kylpyamme.
Takkatuli rätisi kauniisti kaakeloidussa takassa.
”No, mitä pidät?” Afrodite kysyi viitaten kädellään huoneeseen.
”Hieno.” Emelie vastasi lumoutuneena.
”Siitä vain kylpyyn!” Afrodite kehotti pirteästi.
”Tuota…öhöm… niin kun nyt vai?” Emelie kysyi vaivautuneena, aikoiko Afrodite katsella vieressä kun hän riisuisi itsensä?
”Minä menen tuonne viereiseen huoneeseen. Tässä on kylpytakki. Huuda kun olet valmis!” Afrodite sanoi ja pidemmittä puheitta häipyi.
”Umm…jaha…” Emelie mutisi.
No, kai sitä pitää sitten tehdä niin kuin käsketään, Emelie mietti.

Riisuuduttuaan Emelie kokeili vettä varovasti. Juuri sopivaa…
Lämmin vesi hyväili ihoa miellyttävästi. Afrodite oli luultavasti laittanut jotain tuoksuvia yrttejä sekaan koska tuoksu oli suorastaan huumaava.

Emelie astui ammeeseen, ja istui varoen. Hän nautiskeli veden lämmöstä ihollaan ja yrttien tuoksusta.
Vähitellen hän painui yhä syvemmälle altaaseen.
Nautiskeltuaan kylvystä hetken aikaa, hän nousi ja puki kylpytakin päälleen.

Kun hän oli kuivatellut hetken Emelie alkoi etsiskellä vaatteitaan.
Niitä vain ei löytynyt mistään…
Olen varma että jätin ne tähän! Emelie ajatteli.
Emelie tunsi hermostuvansa, pitäisikö Afrodite häntä hulluna jos hän huutaisi sen takia ettei löytänyt omia vaatteitaan?
No, pakko tästä on päästä! Hän ajatteli.

”Öhöm…kröhöm…Afrodite?” Emelie kokeili varovasti. ”Täältä tullaan kultaseni!” kuului Afroditen huuto.

”Niin, toivottavasti et pahastu kun heitin vanhat vaatteesi menemään?” Afrodite sanoi.” Ajattelin että ehkä haluaisit valita uudet vaatteet kaapistani?”
”Tjaa… se olisi hieno.” Emelie sanoi vaisusti. Afrodite kuitenkin tulkitsi Emelien epäröinnin väärin ja lisäsi ”Kaikki vaatteeni (joita on sanalla sanoen paljon) voivat muuttua miksi tahansa kooksi!”

Samassa Emelie huomasi kulkevansa Afroditen käsipuolessa pitkällä käytävässä...

Nimi: Ellen Borg

07.10.2013 16:05
// Sry, että kesti. Puolustukseni on että luulin jo lähettäneeni jatkoa. Ei se lähtenykkään tai jotenkin onnistuin joka tapauksessa sähläämään koko homman joten tässä tekstiä.

Toinen oli kuollut.
Luku:8
Emelie ja Afrodite
Emelie heräsi ohimoitaan jyskyttävään päänsärkyyn. Vähitellen tunto alkoi palautua ja toi mukanaan lisää kipuja lähes joka puolella ruumista. Avattuaan silmänsä hän päätteli olevansa jonkinlaisessa luolastossa tai katakombissa.
Seinillä olikookkaita, pölyn peittämiä seinävaatteita. Ne kuvasivat hevosia, kevyisiin kankaisiin verhoutuneita neitoja, hedelmiä ja miehiä joilla oli aseet kädessä.
Itse seinät olivat karkeat ja viimeistelemättömän näköiset. Ne olivat melko mitään sanomattomat kun niitä vertasi upeisiin seinävaatteisiin jotka peittivät niitä.
Lattia oli suurimmaksi osaksi kivien, tomun ja lian peittämät.
Näyttävä sisääntulo, Emelie ajatteli ja kirosi Delfyneä mielessään.
Lopulta Emelie sai muutaman kirosanan säestyksellä itsensä pystyyn ja alkoi uteliaana tutkimaan ympäristöään tarkemmin.
Huone oli kahdeksankulmainen ja vastapäätä Emelietä oli ovi, jossa oli massiiviset puuovet.

Ne aukesivat hiljaa ja Emelie jännitti automaattisesti aistinsa huomaamaan mahdollinen tulija.
Hetkeen oven takana avautuvasta käytävästä ei kuulunut pihaustakaan.

Hetkessä ovella kuitenkin seisoi nainen. Ja hyvin kaunis sellainen.
Emelien kauneusaisti ei ollut kovin kehittynyt hänen kasvettuaan niinkin rumassa paikassa kuin Windstowin orpokoti, kuten arvata saattaa…
Kuitenkin jopa hän älysi, että hänen edessään seisoi hienosti pukeutunut ja kauniisti ehostautunut Afrodite.
Afrodite joka tuli nopeasti häntä kohti.

Luku: 9
Mietteitä

”Voi kultaseni, eihän käynyt kovin pahasti? Minä otin Delfynen puhutteluun tämän johdosta!” naisella oli mukava, turvallisen tuntuinen ääni.
”Öö… Ei käynyt kovin pahasti…” Emelie oli hämmentynyt, miksi hänen pitäisi naista sanoa? Rouvaksi? Neidiksi? Toisaalta nainen oli kuitenkin jumalatar, ehkä Teidän korkeutenne olisi sittenkin parempi ilmaisu?
Nainen näytti huomaavan Emelien hämmingin ja pelasti hämet siitä, ”Voit sanoa minua Afroditeksi tai vain Ditteksi, mutta kun muita on läsnä, sano minua Teidän ylhäisyydeksenne.”
”Ööh… Selvä, Afrodite.” Emelie sanoi ja maisteli sanaa suussaan, vielä hän ei uskaltanut käyttää nimitystä Ditte.
”No mutta, sinähän olet ihan tomussa!” nainen kauhistui ja jatkoi ”Tulehan, käydään ensin laittamassa sinut kylpyyn ja etsitään sitten sinulle jotain kelvollista päälle pantavaa.” Afrodite sanoi katsoen arvostelevasti Emelien vaatteita. Ne olivat todellakin huonossa kunnossa.
”Kyllä.” Emelie sanoi tavallisen joon tai okein sijaan. Kyllä oli muodollisempi, eikä juuri kukaan käyttänyt sitä puhekielessä. Nyt se kuitenkin tuntui sopivalta.
”Tulehan sitten!” nainen sanoi, kääntyi sulavasti ja lähti astelemaan käytävään josta oli tullutkin.

Emelie seurasi Afroditea ja mietti tilannettaan. Miten hänen ystäviensä oli käynyt?
Varmaankin heistä pidettiin hyvää huolta, koska kerta Afrodite oli niin ystävällinen hänellekin.
Sitten Emelie muisti Alicin ja Edin lemmenkohtauksen, ja vaipui omiin unelmiinsa.
Sillä hetkellä Emelie tunsi kipua rintakehässään. Kuin sen päällä olisi painava kivi. Hän melkei haukkoi henkeä, niin painava ja äkillinen kipu oli.
Ja hän tiesi mistä se johtui. Rakkauden kaipuusta.
Se meni nopeasti kuitenkin ohi, ja Emelie yritti unohtaa sen. Sen sijaan hän pohti omaa kehoaan.
Emelie oli vielä fyysisesti melko lapsellinen. Hänen rintansa olivat samanlaiset kuin viimeiset 13-vuotta. Ei kuukautisia eikä valkovuotoa.
Sen sijaan Emelien lantio oli pyöristynyt ja leventynyt huomattavasti.
Se muodosti hullunkurisen vastakohdan hänen muuten lapselliselle kehollensa.
Orpokodissa oli opetettu murrosikään liittyviä asioita, joskin niitä oli opettanut nainen joka silminnähden vihasi kehoaan hyvin paljon, sillä yritti tuhota sitä vähää kauneutta joka oli vielä jäljellä hänen entisestä loistostaan.
Tarinan mukaan se johtui onnettomasta rakkaudesta jonka nainen oli kokenut. Se tarina oli naurattanut poikia mutta Emelie oli ollut järkyttynyt. Silloin Emelie oli päättänyt ettei rakastuisi koskaan. Siitä oli vain haittaa, miksi siis koko vaiva?

Luku:10
Kylpy, Afrodite ja Rakkaus



Vastaus:

Oi, ihanaa, pitkästä aikaa jatkoa!
Et uskokaan miten mukava on taas lukea Emeilestä ja muista.
Tunnelma oli kautta tarinan huikean käsinkosketeltava. Tapahtumapaikan tarkka kuvailu toi lukijan mieleen selkeän kuvan siitä, missä Emelie oli. Lukija myös jakoi Emilyn pelon ja epätietoisuuden olinpaikastaan.
Afroditen saapuminen oli odottamaton juenenkäänne ja hyvin kirjoitettu.
Tarinasta löytyi upeita, mieleenpainuvia ja hienosti muotoiltuja yksityiskohtia, kuten "Silloin Emelie oli päättänyt ettei rakastuisi koskaan." ja "Emelien kauneusaisti ei ollut kovin kehittynyt hänen kasvettuaan niinkin rumassa paikassa kuin Windstowin orpokoti, kuten arvata saattaa…"
Lukujen nimet olivat myös osuvia! Jatkoa odotan enemmän kuin innolla!
18 puoli tuparia

~Cess

Nimi: Cinnahmon Granger

24.09.2013 18:35
Ankeuttajat(Tekijä: Cinnahmon Granger)

Yleistä tietoa: Ankeuttaja on Azkabanin velhovankilan vanginvartija. Kuten kaikki tietävät, ne eivät ole kovinkaan anteeksiantavasia, joten niitä ei todellakaan kannata suututtaa. Pahin asia, jonka ankeuttaja voi tehdä on ankeuttajan suudelma. Se on kuolemaakin pahempi kohtalo, jossa ankeuttaja imee uhrinsa sielun ottamalla huppunsa alas ja painamalla suunsa uhrinsa suuta vasten. Useimmat pelkäävät juuri tämän takia ankeuttajia.

Ulkonäkö: Ankeuttajilla on mustat ja repaleiset kaavut. Ne pitävät huppua päässään, mutta ottavat sen pois, jos aikovat antaa ankeuttajan suudelmaan jollekin ihmiselle. Jotkin ovat nähneet ankeuttajan ihoa ja sanovat, että se on mädäntynyt ja haiseva. Ankeuttajilla ei ole jalkoja, vaan ne lipuvat maata pitkin nopeasti.

Ravinto: Ankeuttajat syövät ainoastaan ihmisten sieluja. Esimerkiksi huispausottelussa olevat ihmiset tuottavat niin paljon tunteita, etteivät ankeuttajat voisi vastustaa houkutusta tulla paikalle. Tämä olisi ankeuttajille oikea juhla-ateria.

Muuta: Kun ankeuttajat tulevat, tuntuu kuin kaikki ilo maailmasta olisi hävinnyt ja pelkkää surua olisi enää jäljellä. Jotkin ihmiset myös väittivät, että ankeuttajan suudelma olisi sietämätöntä katsottavaa. HUOM! Jästit eivät näe ankeuttajia.


Vastaus:

Ihana, kun joku jaksaa kirjojakin kirjoitella!
Näitä on aina tarinoiden lomassa niin mukava lukea.
Jälleen kerran aihevalinta oli osuva. Jo sana ankeuttaja saa aikaa hieman viileän ja pelottavan tunnelman ja tämä teksti herätti lukijassa jonlinkaista pelonsekaista mielenkiintoa. (ompas sekavasti selitetty) Tarkoitan siis, että jo aihe saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä...
Tietoa on paljon ja teksti sujuvaa. Ravinto -kohta oli hauska!
Lisään tämän kirjastonkirjoihin!

~Cess

14 ja puoli tuparia

~Cess



Nimi: Cinnahmon Granger

18.09.2013 07:45
Lajitteluhattu (Tekijä: Cinnahmon Granger)

Lajitteluhattu on Godrig Rohkelikon vanha hattu. Hatun voit tunnistaa helposti, sillä siinä on paljon paikattuja kohtia ja se on risainen. Sen tehtävä on lajitella uudet oppilaat tupiinsa (Rohkelikko,Korpinkynsi,Puuskupuh ja Luihuinen)jokaisen lukuvuoden alussa. Kuten useimmat ovatkin huomanneet, se keksii jokaiselle lajitteluseremonialle laulun, jonka hattu sitten laulaa. Laulut kertovat yleensä Tylypahkan tuvista. Kun Lajitteluhattu laitetaan jonkun päähän, niin ainoastaan lajiteltava kuulee hatun äänen, kun se pohtii mihin tupaan henkilö kuuluu. Lopulta se huutaa jonkun tuvan nimen ääneen kaikkille läsnäolijoille ja lajiteltava menee oman tupansa luo. Lajitteluhatussa on myös se erikoista, että sen sisästä voi vetää miekan, joskin vetäjän pitää olla aito rohkelikko. Miekka on Godrig Rohkelikon ja esineen tunnistaa siitä, että siinä lukee "Godrig Rohkelikko". Miekassa on hienoja punaisia rubiineja. Myöskin sillä on surmattu Salaisuuksien kammion basiliski.

Vastaus:

Pikästä aikaa kirja!
Valitsitpas mielenkiintoisen ja omaperäisen aiheen, josta kukaan muu ei ole tainnut kirjoittaa. Lukijan into heräsi heti aiheen kuultuaan (luettuaan), mikä oli tietenkin hyvä -ja teksti vastasi odotuksia.
Kirja on hyvin "aidonoloinen" ja asiallinen, kuin oikeaa tietokirjatekstiä. Virheitäkään ei näkynyt.
Tästä voisi ehdottomasti lukea lisää vaikka millä mitalla, vaikka omakeksimiäkin tietoja!
Lisään kirjan kirjaston kirjoihin
13 tuparia

~Cess

Nimi: Stephanie Bell

10.06.2013 12:05
(Jatkuu ed.)
Olennaista tietoa:
Alruunan parku on tappavaa. Jo muutamassa sekunnissa aivot sumenevat ja kuulia kaatuu kuolleena maahan. Nuoren alruunan parku ei tapa, mutta sen kuulia saattaa tulla väliaikaisesti kuuroksi tai pyörtyä.
Alruunan käsittelyssä täytyy olla kuulosuojaimet, jottei vahinkotapauksia satu.

Vastaus:

Erittäin tietokirjamaista ja asiantuntevaa tekstiä edelleen, lisää vain!

5 tuparia (pidemmistä enemmän)

~Cess

Nimi: Stephanie Bell

12.05.2013 10:47
Alruuna (Tekijä: Stephanie Bell)

Alruuna (Mandrake) on tehokas vahvistajakasvi. Alruunan avulla palautetaan ennalleen muodonmuutoksen kokeneet, tai kirotut. Alruunan parku on tappava, mutta pienten alruunoiden parku vain jähmettää kuuliansa. Alruunan kukat ovat 2-3 cm pituiset, väriltään purppuraiset tai vihreänkeltaiset. Kukat tulevat erikoisesti kevään sijasta kesällä yleisemmin heinäkuussa. Alruunalla on lehtiä ja marjoja, jotka ovat väriltään vihreitä.

Ulkonäkö:

Alruuna on tupsumainen vihertävä kasvi, joka monen mielestä muistuttaa möykkyistä, karmean likaista ja rumaa vauvaa. Alruunan päästä lähtee lehdet, jotka sitten näkyvät maan päällä, kun itse alruuna on maan alla juureksen tapaan.

Alruunan olennainen vastamyrkkyaines tekee siitä yhden käytetyimmistä vastamyrkyistä. Alruunan lisäksi Besoaari (Bezoar) tuli käytetyimpien listoille vuonna 1864 ja alruuna vuotta aikaisemmin. Listoilla alruunan kanssa ovat myös: Rohtokuirimo, Liperi (lovange) ja Siakärsämö. Ne ovat kasveja, jotka ovat ”erittäinkin tehokkaita aivojen tulehduksiin, ja niitä siksi käytetäänkin runsaasti sekaannus- ja häkellysjuomiin, milloin velho hanakasi ilmentää kiivautta ja holtittomuutta.

Tarjous:

Alruuna tarjotaan yleensä keittomuodossa pakkojuottamalla. Alruuna vastamyrkky vaikutta 5-20 minutin kuluessa siitä, kun juoma on nielaistu. Kun herää vastamyrkyn ansiosta, ensimmäisiä heräämisen tunnusmerkkejä ovat: yskiminen rajusti ja outo jaloillaseisomisen tarve, joka yleensä johtuu siitä, kun on kauan maannut paikoillansa.

Marjat tarjotaan keittämällä ja puristamalla ja niiden mehua lisätään haalennettuna sittemmin alruunasta tehtävään keittoon.

Lehdet tarjotaan vain puhdistamalla ja murskaamalla silpuksi tailaittamalla yhden lehden suoraan suuhun ja sitten pureskelemalla.

Kukissa käytetään aivan erityisesti koulutettuja mehiläisiä, jotka keräävät meden kukista ja vievät sen pesäänsä. Mesi käydään keräämässä ennenkuin mehiläiset ehtivät muuttaa sen hunajaksi ja medestä tehdään lemmenjuomaa. Lemmenjuoman salaisuus on siinä, että siihen lisätään myös aivan pieni tippa kukkien hunajaa.


Muuta:

Alruunan kukkien uutteesta tehdään lemmenjuomaa, jota saa vain parhaiten varustautuneista kaupoista. Lemmenhuuma saattaa kestää melkein viikon yhdellä annostuksella, koska alruunan kukista lähtee niin voimakas tuoksu.

Alruunan Lehdet ovat vaikutuksiltaan suhteellisen harmittomat verrattuna itse alruunaan, marjoihin ja kukkiin, mutta niitäkin on käytetty joidenkin tavanomaisten sairauksien hoidossa. Alruunan maanpäällisten lehtien sanottiin valaisevan yössä lyhdyn tavoin, mutta luultavasti se on vain vanha myytti.

Alruunan marjat ovat erittäin harvinaisia ja varmasti vaarallisin osa alruunaa. Niitä on arvostettu suuresti koko ihmisen parantajana, mutta yleensä marjojen mehua yliannostetaan ja ihminen on melkein kuollut. Marjamehu kannattaa sekoittaa veteen kaiken varalta, ettei kuolemantapauksia synny.

Vastaus:

Oikein asiallinen ja hyvä kirja. Teksti on hyvin selkeää ja tarvitsemansa teidon saa hyvin esiin. Kirjoitusasu oli puoleensavetävä ja mukana oli paljon harvinaisempaa tietoa mm. Alruunan marjoista. Myös se lisäsi tekstin mielenkiintoisuutta. Pidin myös väliotsikoista, jotka selvensivät kirjaasi. Vaikka tekstistä löytyi paljon asiatietoa, jäin kaipaamaan yleistäkin tietoa, kuten alruunan parku, joka on sen kuulialle kohtalokas.
Pituutta hyvin ja kieliopit kunnossa kuten aina. Toisin sanoen, ei virheitä!
-17 tuparia!

~Cadma

Nimi: Ellen Borg
Kotisivut: http://xianjafanninblogi.blogspot.fi/

02.03.2013 21:29
Pimeä aika (Tehnyt: Ellen Borg)



Takakansi:



"Mitä tahdot, kuolevainen?"


Emelie on orpotyttö joka asuu Widstownin orpokodissa. Emelie ei muista mitään suvustaan perheestään tai menneisyydestään.
Kunnes 13vuotispäivänään hän saa tietää että hän on jumalatar Heran tytär ja että hänen pitää pelastaa maailma julman Haadeksen oikuilta. Ystävinään hänellä on ainavitsikäs ja sarkastinen Edmond eli Ed ja hänen hysteerinen tyttöbestiksensä Alic.
Pystyykö Emelie pelastamaan maailman Haadekselta, ilman että kohtalottaret päättävätkin leikata hänen lankansa?




Luku: 1

Kaikki alkaa

"Herätys!" kuului huoneenvalvojan tiukka komento. Huoneenvalvoja (tai kuten lapset häntä nimittivät, hukari) oli vanha täti ihminen, jolla oli harmaantuneet hiukset jotka lasten keskuudessa kiertävien huhujen mukaan olivat olleet joskus maantienruskeat. Maantien ruskeat? Emelie ajatteli, Kauheaa! Emelie ajatteli, ja yritti saada uudestaan unta, kunnes hukari käski "Herätys ja kaikki alakertaan aamiaiselle jos haluatte saada sitä lainkaan!"
Emelie pukeutui nopeasti turkoosiin tunikaan, mustiin avokkaisiin ja mustiin capreihin. Mikä hitto voi olla niin tärkeää, että pitää herättää jo seitsemältä? Emelie ajatteli mutta seurasi kuitenkin muiden perässä ankeaan ruokailuhuoneeseen. 

Tarjolla oli (kuten aina), marjapuuroa ja leipää. Emelie otti niin vähän puuroa, kuin uskalsi keittäjättären katsellessa vieressä tuimana. Lisäksi hän otti ison sämpylän.
Hän katseli salia ja huomasi Edin ja Alicin. 
"Moi!" hän huikkasi. "Moi!" Ed ja Alic vastasivat yhteen ääneen, mistä saivat palkinnoksi kipeän läimäyksen poskeensa hukarilta. 

Joskus Emelie oli ihmetellyt miksi Widstownin orpokodissa käytettiin ruumiillista kuritusta rangaistuksena. "Eikö se ole laitonta?" oli Emelie ihmetellyt, mutta lopulta nöyrtynyt muutaman kipeän lyönnin jälkeen.
Loppun aamiaista Emelie, Ed ja Alic olivat ihan hiljaa, kukapa haluaisi että häntä lyödään?
Kun Emelie, Ed ja Alic pääsivät vihdoin aamiaiselta, he menivät Emelien huoneeseen. '
Orpokodin jokaisella lapsella oli oma huone, mutta se oli hyvin pieni. Siellä oli raskastekoinen ja epämukava sänky, pari kulunutta puutuolia ja vaatekaappi joka peitti suurimman osan vasemmasta seinästä, sekä kirjoituspöytä. Kirjoitus pöydän kummallakin puolella oli yksi laatikko.
Ikkunoita huoneessa oli vain yksi, ja sekin avautui likaiselle ja tunkkaiselle takapihalle, josta saattoi erottaa selvästi autojenpakokaasut ja mädän ruan, sillä orpokodin keittiö laittoi jätteet kompostiin.

"Miksi meidän pitää olla täällä?" Alic rupesi valittamaan (jälleen). "Koska meitä ei H-U-O-L-I-T-T-U muualle." Ed sanoi minä-olen-vitsikäs -ilmeellään. "Heko heko!" Emelie vastasi, vaikka sama kysymys oli pyörinyt usein hänenkin mielessään, "Mitä minä olen tehnyt joutuakseni Windstownin orpokotiin?" Tämän ja monien kysymysten tulva teki hänen unensa rauhattomiksi painajaisiksi.
Kun Emelie muisteli tarkkaan hän huomasi usein että ei ollut nukkunut 12vuoteen yhtäkään yötä kunnolla, tarkkaan ottaen siitä lähtien kun hän oli tullut orpokotiin. 

"Apua, me myöhästytään!" Alicin kiljaisu herätti Emelien mietteistään. Kolmikko juoksi täyttä päätä luokkaan, jossa pidettiin tunteja kemiasta matematiikkaan.
"Kuka koputtaa?" Ed kysyi huohottaen.
"Sinä, minä koputin viimeksi!" Alic vastasi. Ed koputti varovasti luokan oveen. "Sisään!" luokasta kuului opettajan kimeä (ja erittäin vihainen) ääni.
He astelivat jonossa luokkaan ja painoivat nöyrästi päänsä. "Millainen aika tämä tällainen on tulla luokkaan?" Professori Wiggum kysyi.
"A-anteeksi, Professori Wiggum" Emelie sanoi. "Kuulkaas nyt, te olette olleet jo kolme kertaa myöhässä tällä viikolla, ja tänään on vasta keskiviikko!" Prof.Wiggum tiuskaisi.
"Olemme pahoillamme!" Emelie, Ed ja Alic vastasivat. "Tällä kertaa te ette selviä laiskanläksyillä!" Prof.Wiggum selosti päättämäänsä rangaistusta.
"Tulkaa jonoon eteeni." Professori käski. Emelie, Ed ja Alic astelivat arasti lähemmäs opettajan pöytää tietäen mikä olisi heidän rangaistuksensa.
Kun Professori Wiggum oli aloittamassa Alicin "käsittelyä", kuului kauhea jyrähdys, joka tärisytti koko taloa. "Kaikki ulos luokasta!" Professori kirkui kuten aina kiivastuessaan, tai hätääntyessään.
Oppilaita ei tarvinnut kahdesti käskeä. Kaikki juoksivat omiin huoneisiinsa kirkuen ja
huutaen, täyden pakokauhun vallassa.


Emelien huoneeseen kokoontunet Alic ja Ed sekä Emelie juttelivat kiivaasti, "Mikä se oli?" Alic kysyi ja Emelie näki selvästi etä Alic tutisi pelosta vaikka yrittikin esittää urheaa.
Silti tyttö pystyi hädin tuskin hillitsemään vapinansa. 


"En tiedä, mennäänkö katsomaan?" Emelie kysyi. "Ok!" Ed oli heti valmiina kun taas
Alicin laita oli niin ja näin "En voi jättää ystäviäni!" Alicin kiltimpi puoli sanoi, kun taas
paha puoli sanoi "Miksi menisit? Tappakoot itsensä jos huvittaa, ei sinun tarvitse!" 

Lopulta pienen sisäisen taiston tulos oli se että Alic sanoi "Minäkin tulen!"

He hiipivät ta
kaisin luokkaan ja avasivat oven. He näkivät...

Luku: 2
Lähtö

Suuren metallilohikäärmeen. Ennen kuin lapset saivat hämmästyksensä tyyntymään, metallilohikäärme sanoi "Mitä tahdot, kuolevainen?" se sanoi kylmästi. "Emme me sinua kutsuneet, senkin saastainen metalliromu!" Alic kimpaantui, vaikka olisikin normaalisti saanut metallilohikäärmeen sanoista alemmuuskompleksin.
"Ehkä pelko antaa hänelle rohkeutta." Emelie ajatteli.
"Minut on kutsuttu, minä tottelen." Lohikäärme sanoi ylpeästi. "Sinä!" lohikäärme karjai
si yht´äkkiä, ja syöksyi Emelien kimppuun. "Lopeta!" Ed huusi. "Uskomatonta, se tosi
aan lopetti!" Ed ajatteli todettuaan komentonsa onnistuneen ja lohikäärmeen kivettyneen.
"Se halusi tappaa minut!" Emelie puuskutti. Alic (tavalliseen tapaansa) kirkui hysteeri
sesti, ja muilla oli työtä saada hänet vaiennettua.


"Mikä tuo otus on olevinaan?" Emelie kysyi suunnaten kysymeksensä Edille joka oli saanut metallilohikäärmeen kivettyneeksi.
"Hmm... Esim. tappaja lohikäärme?" Ed kiusoitteli sarkastiseen tapaansa, "Tule, viedään Alic se huoneeseen." 
"OK." Emelie myöntyi, vaikka ihmetteli siltikin miten Ed oli saanut lohikäärmeen kivettymään, jos se nyt oli lohikäärme, ja mistä se oli tulossa ja... miksi se näytti tunnistavan hänet? 
Emelie oli vielä syvissä mietteissä, kun hukari tuli räyhäämään käytävään johon hän ja Ed olivat hysteerisen Alicin kantaneet, tai, no raahanneet. Emelie korjasi mielessään.
"Mitä te täällä teette?" hukari huusi, "Nyt huoneisiinne joka iikka, kipi kapi!" Vielä hukarin mentyäkin Emelie kuuli miten tämä sadatteli mennessään jotain tottelemattomista pikku lapsista.
Luku: 3
Kohtalottaret

Ensimmäinen heräsi transsista. Hän oli nähnyt Emelien ajatukset, teot ja kaiken mitä Emelie oli nähnyt. Ensimmäinen lähti kiireesti kokoussaliin, jossa muut, Toinen ja Kolmas odottivat malttamattomina.
"Minä olen nähnyt kaiken." Hän ilmoitti. "Meidän pitää leikata hänen lankansa. Muuta vaihto ehtoa ei ole!" Ensimäinen julisti. "Onpas, annetaan hänen yrittää!" Toinen väitti. Kolmas oli sitä mieltä, että piti odottaa, ja katsoa....



Luku: 4
Uutta tietoa



"Herätys!" kuului hukarin ääni ovantakaa. "Mmmhhh...." Emelie mumisi. "Nyt ylös siitä!" hukari huusi entistä lujempaa. "Joo, joo!" Emelie kivahti ovelle. "Nopeasti!" hukari vielä varmisti, ja lähti herättämään seuraava epäonnisen sikeäunista kohtalotoveria. "Kohtalo?" Emelie mietti, "Mikä on minun kohtaloni?" hän pohti.

Emelie meni hakemaan Edin, ja Alicin, joka oli jo toipunut eilisestä järkytyksestä. Yhdes
sä he päättivät mennä takaisin luokkaan.
Lohikäärmettä ei oltu siirretty mihinkään, vaan se seisoin yhä kivettyneenä paikallaan.
"Käske sitä!" Emelie pyysi Ediä. "Miksi?" tämä puolestaan kysyi. "Koska minun pitää
nähdä se liikkeessä." Emelie pyysi. "Ok. Mitä minä sanon?" Ed kysyi. "Sano vaikka lii
ku!" Alic ehdotti.

"Liiku!" Ed käski, ja lohikäärme heräsi eloon kivettymisestään.
se oli silminnähden rauhoittunut elisestä, eikä se yrittänytkään hyökätä Emelien kimp
puun. Se luultavasti tajusi, että Edillä oli mahti sen ylitse. Oli tuokin lause! Emelie hymäh
ti itselleen ajatuksissaan.

Lohikäärme katseli lapsia rauhallisesti, tyynesti, jopa miltei seesteisesti. Vasta nyt Emelie
huomasi, että sen silmät olivat kuin kimaltelevat timantit.
"Seuratkaa!" se sanoi yhtäkkiä. "Miksi?" Ed kysyi, "Siksikö, että voisit syödä meidät rau
hassa?" hän kysyi. Lohikäärme olisi varmaan rypistänyt kulmiaan, jos sillä olisi olleet ne.
"Ei, vaan jotta voisin kertoa teille tarinan." se selitti. Tässsä kohdin se katsoi Emelietä ja
jatkoi, "Vanhemmistasi." se selitti.
Emelie meni niin sanotusti mykäksi. Hänen vanhemmistaan! Ei se ollut mahdollista! Lohikäärmekkö muka oli tuntenut, tai ainakin kuullut hänen vanhemmistaan?
Se ei voinut olla mahdollista!
"Jos te suostutte karkaamaan täältä, vien teidät Afroditen luo." se ilmoitti.
”Afroditen?” Emelie varmisti. ”Eikö hän ole se tyyppi joka syntyi meren vaahdosta, tai mistä lie?” hän kysyi. ”Ja se joka nähdään usein ilkosen alasti?” Ed kysyi piloillaan.
”Ei!” Lohikäärme parahti, ”Se tarina on huijausta!” se selitti Emelielle välittämättä Edmondista,
”Afrodite on Zeuksen ja Dionen tytär.” se jatkoi, ”Zeus taas on äitisi Heran aviopuoliso.” Lohikäärme mainitsi kuin ohimennen. ”Äitini?” Emelie huudahti. ”Niin, äitisi.” Lohikäärme vastasi. Emelie oli typertynyt! Hänellä äiti, ja Hera! ”Täytyy odottaa, ja katsoa, mitä tuo vielä kertookaan!” Hän ajatteli ja tajusi samalla hetkellä, että he olivat menossa hänen isäpuolensa tyttärelle. Toisin sanoen hänen isosiskopuolelleen.

”Kuka sinä sitten olet?” Alic joka oli ollut tähän asti hiljaa kuin hiiri keskeytti. ”Minäkö?” Se kysyi silminnähden hämmentyneenä kysymyksestä. ”Luulen, että joskus kauan sitten joku kutsui minua Delfyneksi, mutta niin ei ole ollut sen jälkeen, kun Apollon surmasi ensimmäisen minäni.” Se sanoi, ja Emelie oli näkevinään sen silmissä surua.
”Ensimmäisen sinäsi?” Ed kysyi, ”Miten voit olla siinä, jos sinut on surmattu?” hän jatkoi. ”Selitän myöhemmin!” Delfyne vastasi. ”Sitä paitsi, oletko sinä muka tyttö?” Ed jatkoi inttämistä. ”Teidän mittapuullanne olen nainen.” Delfyne sanoi melko äkäisesti.

”Nyt meidän täytyy kyllä lähteä, jos aiomme ehtiä sinne ajoissa!” Delfyne huudahti.
”Me tulemme mukaasi!” tytöt ja Ed sanoivat yhteen ääneen. ”Tietysti te tulette, ettekä sen jälkeen jätä minua rauhaan enää koskaan!” Delfyne marisi.

Luku: 5
Matkapäivä: 1

Emelie kuuli unensa läpi hiljaista kuiskailua. Äänet kuuluivat tytölle ja pojalle. ”Alic ja Ed!” Emelie tajusi. Lähes samalla hetkellä hän tajusi, että oli nukkunut hyvin. ”Hyvin!” Emelie ajatteli, ”Sellaista ei ole tapahtunut kahteentoista vuoteen!” hän tajusi.
Emelie avasi silmänsä ja tajusi samassa missä oli. Delfynen selässä, ”Minä olen lohikäärmeen selässä!” hän ajatteli.
”Kylläpä sinä nukuit pitkään!” Alic hämmästeli. ”Niinpä, se yllätti itsenikin!” Emelie vastasi. Sää oli poutainen ja aurinko paistoi kirkkaasti. Emelie arveli että lämpötila oli ehkä +25 eli helleraja.
”Eivätkö tavalliset ihmiset näe meitä?” Emelie kysyi. ”Eivät.” Delfyne vastasi, ”Olen näkymätön heille, ja te myös.” se kertoi.
”Olemme perillä ehkä kahden päivän päästä.” Delfyne ilmoitti. Kaksi päivää! Emelie olisi halunnut heti mennä Afroditen luokse. Kenties, ehkä hänellä on vastauksia mninulle? Emelie ajatteli.
Lopulta Ed pitkän hiljaisuuden jälkeen nukahti. Samoin Alic. Emelie pani merkille, että Edin pää lepäsi Alicin sylissä, ja Alic taas hyväili unessa Edin päätä...

Luku: 6
Matkapäivä: 2 ja lemmenkohtaus


Alic heräsi unesta. Aurinko paistoi silmäluomien läpi kirkkaasti. Yhtäkkiä Alic alkoi ajattelemaan Ediä.
Ihan totta! Hän ajatteli jopa puolivalveilla Edmond Eric Zebir Walttersia! Alicista tuntui, että hän piti Edistä. Piti itse asiassa paljonkin. Ed oli pitkä, hoikka mutta ei kukkakeppi, hänellä oli suklaisen ruskeat silmät, kaiken kaikkeaan Ed oli oikein komea. Se piti Alicin myöntää.
Ja piti ottaa huomioon, että hän, Alic, ei ollut juuri muita poikia nähnytkään elämänsä aikana, vaikka hän olikin jo 14-vuotias, eikä niihin harvoihin jotka oli nähnyt ollut juuri kiinnittänyt huomiota.
Mutta Ed. Hänessä oli jotain... jotain mitä Alic ei osannut vielä selittää. Useimmilla siinä iässä olevilla oli jo ollut suhde jos toinenkin vastakkaiseen sukupuoleen, mutta Alic ei ollut koskaan tuntenut mitään sellaista.
Paitsi nyt. Nyt juuri, tällä hetkellä. Hän halusi Edin, hän halusi halata, suudella, jutella, viettää aikaa. Kaikkea, mitä ankeassa orpokodissa hän ei ollut voinut tehdä. Ei ainakaan pojan kanssa. Siitä hukari oli hyvin tarkka. Tyttöjen ja poikien välisiä suhteita paheksuttiin, ja niistä rangaistiin.
Alic tunsi kuinka Edin pää hänen sylissään alkoi hiljalleen heräilemään. ”Mmmh... missä minä olen?” Ed kysyi unenpöppörössä.
Sillä hetkellä Alic piti Ediä maailman ihanimpana näkynä. Siinä, hiukset söpösti sekaisin, silmät raukeina ja ruumis pirteänä.
”Olet Delfynen selässä.” Alic kiiruhti vastaamaan ennen Emelietä. ”Ai niin!” Ed vastasi jo enemmän kartalla olevana.
”Mihin me nyt mentiinkään?” Ed kysyi Alicilta, ja Alic oli näkevinään saman kaipauksen Edin silmistä.
”Menemme Afroditen luokse.” Alic vastasi lempeästi, ja hyväili koko ajan Edin pehmeitä hiuksia. Ne olivat epätavallisen pitkät pojalle. ”Ai niin juu!” Ed näytti taas muistavansa kaiken.
Nyt Ed suorastaan pomppasi pystyyn, ja oli tippua Delfynen selästä. Silloin Alic tarttui Edin käteen. Alic tunsi sen lämmön omassaan. Ed oli hetken hämmentynyt Alicin eleestä, kunnes näytti pääsevän taas itsensä herraksi, kiskaisi itsensä ylös, ja katsoi Alicia hellästi. ”Kiitos!” oli ainoa mitä Ed saattoi sanoa.
Silloin Emelie heräsi. Ensimmäinen kuva, jonka hän herätessään näki oli, kun Alic ja Ed katselivat toisiaan. Olen onnellinen heidän puolestaan. Hän ajatteli ja vaipui takaisin uneen.

Nyt Emelie heräsi toden teolla. Alic ja Ed olivat vetäytyneet kauemmas toisistaan, mutta juttelivat silti.
”Huomenta! Mitä kello on?” hän kysyi. Molemmat hätkähtivät, mutta eivät millään tavoin viitanneet äskeiseen kohtaukseen. ”Kello on puoli yksi iltäpäivällä teidän aikaanne.” Delfyne keskeytti. ”Ok. Kiitos!” Emelie vastasi.
Emelie oli juuri ajattelemassa pitäisikö kukaan hänestä Sillä tavalla, kun Delfyne alkoi yhtäkkiä menettää korkeuttaan, ja lento joka oli ollut pehmeää kuin höyhen, muuttui hyvinkin nopeasti täriseväksi kiidätykseksi.

”Delfyne!” Emelie yritti huutaa, mutta hänen suustaan tuli vain epäselvää korinaa. Niin suuri Delfynen syöksynopeus oli. Ja hän sukelsi suoraan maan sisään. Keskelle Stonehengeä.

Luku: 7
Kohtalottaret

Toinen heräsi transsista. Hän näki Ensimmäisen ja Kolmannen huolestuneet kasvot häälymässä yläpuolellaan.
”Hänellä on mahdollisuuksia.” Toinen julisti makuultaan, vielä puolittain transissa. ”Ei voi olla Ensimmäinen ilmoitti kantansa.
”Hänet on tuhoon tuomittu, jos hän menee Alun Paikkaan, hän kuolee muutenkin!” Kolmas sanoi, ”Meidän ei siis tarvitse leikata hänen lankaansa.” se jatkoi.
”Hän selviää, hänellä on yst...” kesken lauseen Toisen ennestäänkin rumat kasvot vääntyivät luonnottomasti, ja hän nousi hiljalleen kivipaadelta jolla oli maannut.
Yhtäkkiä kuin kohtaus oli alkanut, se myös loppui. Toisen ruumis valahti takaisin kivipaadelle.


//Ps. Tässä uusi ja ehompi oikoluettuversio + jonkun verran uutta matskua.//

Vastaus:

Jatkoa, jipii! P.S Pahoittelut viivästyneestä arvostelusta / kirjastoon lisäämisestä.
Et usko miten iloisesti yllätyin, kun huomasin viestisi ensin chattilaatikossa ja sitten täällä tarinakirjassa. Siitä on jo aikaa, kun viimeksi saimme lukea tekstiäsi.
Muistinvirkistykseksi oli hyvä, että olit laittanut (ja oikolukenut) aiemmatkin luvut tuohon alle, sillä muuten en olisi juonesta paljoakaan muistanut. Juoni on muuten oikein hyvin keksitty ja teksti sujuvaa.
Pidin erityisesti tuosta viimeisestä, kohtalottaret kappaleesta ja langan katkaisemisen vertauskuvasta.
Sait myös minut vihaamaan orpokodin hukaria.
Toivottavasti saamme vielä lukea jatkoa!
12 tuparia (koska uutta tekstiä niin vähän)

~Cess

Nimi: Cadma

26.02.2013 20:11
Cess: Lisäätkös Milzun ja Georgianan tuparit?

~Cadma

Vastaus:

Juups ja myös lisään sinne kirjaston kirjat: osioon!

~Cess

Nimi: Georgiana Watford

23.02.2013 15:58
IHMISSUDET

Johdanto:
On taas se aika kuusta. Istut yksin pihalla ja yrität pitää huolen siitä, että ketään ei ole lähellä. Sivelet kädelläsi terävien kynsien jättämiä, punertavia arpia. Tämä yö on pilvinen, mutta siellä täällä näkyi kaistaleita tummasta taivaasta. Huomaat yhden pilven takana kelmeän valon. Toivot, että pilvi ei väistyisi, mutta tuuli kiidättää pilven pois täyden kuun tieltä. Hetken katson valkoista palloa taivaalla, kunnes alat tuntemaan muutoksen kehossasi. Mielesi pimenee ja laskeudut neljälle jalalle. Olet nyt muuttunut loppuyöksi.

Tämä kirja kertoo sinulle kaiken olennaisen ihmissusista ja niiden käyttäytymistavoista, miten velho tai noita voi tulla ihmissudeksi ja voiko muutokselta mitenkään välttyä. Kun laitat kirjan kiinni luettuasi sen kannesta kanteen, ymmärrät paremmin niitä poloisia, jotka ovat ihmissusia, sekä tiedät paljon nippelitietoa ihmissusista.

Ihmissusista:

- Ihmissudet ja Animaagit vertailussa.

Ihmissutta verrataan usein Animaagiin. Nuo kaksi ovat kuitenkin aivan erilaisia. Animaagi muuttuu tahdon voimalla, silloin kun tahtoo. Ihmissusi taas muuttuu vain täyden kuun aikaan, täysin tahtomattaan. Animaagi on ulkoisesti eläin, mutta henkisesti kuitenkin täysi oma itsensä. Ihmissusi taas on ulkoisesti, että sisäisesti ihmissusi. Ihmissudet eivät voi vaikuttaa tekemisiinsä ihmissutena. Toki on taikajuomia, jotka lieventävät eläinmäisyyttä, mutta vahvimmatkaan eivät voi täysin estää ihmissuden eläinmäisyyttä. Animaagiksi voi ’opiskella’, mutta ihmissudeksi tullan joutumalla toisen ihmissuden puremaksi. Tästä voimme todeta, että Animaageilla ja Ihmissusilla ei ole oikeastaan mitään yhteistä. Noita kahta yhdistää vain se tekijä, että kyseinen velho tai noita, ihmissusi tai animaagi, muuttuu eläimeksi. Siihen se yhtenäisyys jääkin.


- Ihmissudeksi tuleminen.

Vaikka ihmissusia on ympäri maailman kohtuullisen paljon (Niiden epäillään olevan kotoisin pohjois-Euroopasta.) ainoa tapa muuttua ihmissudeksi on joutua toisen ihmissuden puremaksi. Jotkut pimeän lordin kannattajat, jotka olivat ihmissusia, saattoivat tahallisesti purra joitakin ja samalla muuttaa heidät ihmissusiksi. Kuuluisin näistä on varmaankin Fenrir Harmaaselkä, joka muutti useita velhoja, noitia ja jästejä ihmissusiksi, mm. Remus Lupinin. Hän asettui täyden kuun aikaan lähelle valmiiksi valittua uhriaan ja menettäessään ihmismielensä, uhri oli lähellä tapettavana.


- Toipuminen. Mahdollista vai mahdotonta?

Kerran ihmissusi, aina ihmissusi. Tämä on yleinen ajatus, joka on valitettavasti totta. Kun kerran joutuu ihmissuden puremaksi, parannus keinoa ei ole. Viimeaikoina on kuitenkin kehitetty taikajuoma, joka lieventää rajusti ihmissudeksi muuttuneen velhon pahimpia piirteitä. Vaikka toipuminen ei ole mahdollista, on ihmissuden mahdollista elää aivan normaalia elämää velhona, noitana tai jästinä ollessaan. Kuitenkin kehitys on mahdollista, eikä ole mitenkään mahdotonta, että kehitettäisiin semmoinen liemi tai loitsu, joka tekisi ihmissudesta taas täysin normaalin ihmisen.


- Ihmissutena oleminen.

Kun velho, noita tai jästi on muuttunut ihmissudeksi, hän menettä kaiken ihmisyytensä. Ihmissutena velho on murhanhimoinen eläin, joka saattaa jopa hyökätä parhaiden ystäviensä kimppuun. Ihmissusi ei tee kuitenkaan pahaa muille eläimille. Siksi James Potter, Peter Piskuilan ja Sirius Musta opiskelivat animaageiksi. Eläinhahmoissaan he pystyivät pitämään seuraa Remus Luminille, kun hän oli ihmissuden muodossa. Ihmissusi vastaa vain lajitoverinsa ulvontaan.


- Ihmissuden ulkomuoto.

Ihmissusi on paljon isompi, kuin tavallinen susi. Se muistuttaa hivenen ihmistä, ja saattaa joskus kävellä jopa kahdella jalalla. Joissain tapauksissa ihmissudella on vähemmän karvoitusta, kuin normaalilla sudella. Imissudella on vahvat leuat ja pitkät terävät kynnet. Ihmissusien ruumiinrakenne muistuttaa niin ihmistä, kuin sutta. Myös se, minkä näköinen / kokoinen velho, noita tai jästi on, voi vaikutta susimuotoon.


Vastaus:

Mahtavaa, että näitä kirjojakin on nyt innostuttu kirjoittamaan!
Kirjan aihe on mielenkiintoinen ja johdanto -nimensä mukaan-, johdattaa hyvin sisälle kirjaan. Teksti on hyvin ymmärrettävää ja selkokielistä, jolloin haluttu tieto saadaan helposti esiin. Lukemista auttavat myös katkelmien väliotsikot.
Tiedoissa ei puutteita tai korjauksen varaa näyttänyt löytyvän ja muutenkin paljon hyviä yksityiskohtia sisältävä teksti oli mielekästä luettavaa. Muutamia virheitä näin, mutta ne eivät lukemista haitanneet. PItuutta hienosti ja kuvailu kohdallaan
-17 ja puoli tuparia!

~Cadma

Nimi: Milzu Broom

23.02.2013 10:59
Jatkoa edelliseen...

Luku 2

Eräänä päivänä Merope alkoi toteuttamaan suunnitelmaa, jonka oli kehitellyt. Oli kuuma päivä, ja Tom ratsasti yksin Kolkkojen talon ohi. Merope tarjosi hänelle vettä, jossa oli lemmenjuomaa ja tottakai Tom rakastui häneen heti.
Ja pian he menivätkin naimisiin, ja Merope alkoi odottaa lasta.

Merope oli vähän sekaisin, ja niinpä hän luuli, että Tom piti hänestä oikeastikin ja lakkasi antamasta lemmenjuomaa.
Mutta Tom suuttui, eikä Merope enään koskaan kuullut hänestä. Hän oli niin masentunut, eikä enää edes halunnut olla noita ja niinpä hän sitten hortoili pitkin katuja ja myi perheen yhden harvoista sukukalleuksista: Luihuisen Medaljongin.
Merope myi sen parillakymmenellä kaljuunalla Borgin&Burges nimiseen liikkeeseen.

Meropen synnytys alkoi lähestyä ja hän hortoili jästien orpokotiin Lontoossa. Tunnin kuluttua siitä lapsi syntyi. Lapsesta tuli poika.
-Toivottavasti siitä tulee isänsä näköinen, Merope sanoi.

Hän ehti sanoa vain, että pojan nimeksi täytyy tulla Tom pojan isän mukaan, ja toiseksi nimeksi Lomen hänen oman isänsä mukaan. Sukunimeksi Valedro.
Synnytyksestä tunti, niin Merope kuoli.

Vastaus:

Oikein hyvää jatkoa kirjallesi. Edelleen hyvät tiedot ja faktoja ovat
Teksti on etenevää, sekä helppo- ja nopealukuista. Tarinanomainen tyyli kirjoittaa tietokirjaa on miellyttävä ja käy hyvin kirjalle tiedätte-kai-kenen elämästä. Virheitä ei tainnut näkyä ja kappalejaot ym kunnossa. Pituutta olisi voinut olla hieman enemmän, esim kuvailulla sitä saat jo huimasti lisää. Tähän lukuun ei mitään erityistä lisättävää ja viimeinen lause veti Meropen elämäntarinan hyvin loppuun.
Ilman sen suurempia pitkityksiä:
-15 tuparia!

~Cadma

Nimi: Milzu Broom

20.02.2013 16:08
Alan kirjoittamaam kirjaa.
Nimi: Voldemortin elämäkerta
Laji: Tietokirja (kait )
Kirjailija: Milzu Broom
Takakansi:

Lue tästä kaikki, maailman pahimmasta velhosta, Voldemortista!

Luku 1.

Pienessä Pikkuhirttivaaran kylässä oli omituinen pieni mökki.
Mökissä asui vanha maankiertäjä Lomen Kolkko. Lomenilla oli kaksi lasta: poika Morfin ja tytär Merope.

Kylässä, vähän matkan päässä oli komea kartano, jossa asui Valedrojen jästiperhe.

Meropen isä ja veli eivät olleet kilteimmästä päästä. He pahoinpitelivät Meropea jatkuvasti, ja myös muita, kuten esimerkiksi jästejä. Lomenille oli tärkeämpää suvun kalleudet, kuten Luihuisen medaljonki ja sormus, jossa oli Peverellien vaakuna, kuin oma tyttärensä, jota hän usein nimittikin surkiksi.

Eräänä päivänä Morfin joutui vankilaan pahoinpideltyään kartanossa asuvaa jästiä Tom Valedroa.
Eräs taikaministeriön työntekijä Bob Ogden tuli jututtamaan Morfinia.
Morfin ja Lomen eivät pitäneet ministeriön virkaillijasta, koska hän oli jästin Tomin puolella. Niin Lomen haavoitti Ogdenia, jolloin tämä häipyi, mutta tuli kohta uudestaan tukijoukkojen kera, ja Morfin, jolla oli tilillään aikaisempiakin jästihyökkäyksiä, lähetettiin kolmeksi vuodeksi Azkabaniin, ja Lomen, joka oli haavoittanut Ogdenin lisäksi useita muitakin ministeriön virkailijoita, sai kuusi kuukautta.

Vihdoin Merope oli yksin ja sai tehdä mitä halusi ja ajatella rauhassa Tom Valedroa, johon oli ihastunut.


Vastaus:

Jippii! Vihdoinkin kirjoja!
Ja huisin aiheen valitsitkin. Tämä menee ehdottomasti salaisten kirjojen osastolle
Tiedot olivat faktoja, ja aloitit hyvin kertoen ensin Voldemortin vanhemmista. Hieman liian samankaltaisesti ehkä kirjoitettu, kuin mitä tapahtumat puoliverisessä prinssissä kerrottiin, joten hieman enemmän omia yksityiskohtia voisi lisäillä mukaan.
Kerrontatyyli oli hyvä ja asiallinen. Oikein kieliopillista ja virheitä vain pari pientä pilkkuvirhettä. Hienoa!
Kirja lisätään "kirjaston kirja" -osioon. Itse en voi sitä lisätä, mutta Cess varmasti tekee sen kun ehtii.
-15 tuparia!

~Cadma



Nimi: Rebecca Mary Watson

27.11.2012 21:35
Ajattelin kirjoittaa jotain Rebeccan näkökulmasta, kun tuo aloittaa neljännen vuotensa tässä Tylypahkassa. Anteeksi kirjoitusvirheistä. Nimi on surkea, tiedän.

Rebecca ja Tylypahka.

Ensimmäinen luku ♠

Ei voisi uskoa, että tuo tyttö, joka istui vasta pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa junassa, on jo tarpeeksi vanha huolehtimaan tärkeistä asioista tästä perheestä. Mutta toisaalta, ei niitä valtuuksia ole tullut yhtään enempää.
Numerot tuolla tytöllä ovat taas tulleet paremmiksi, mutta se ei näytä Rebeccan vanhempia kiinostavan melkeimpä yhtään. Todella outoa on ehkä eniten se, että Rebeccan vanhemmat ovat kummatkin luihuisesta ja käyttäytyvät tuon tuvan ulkonäön perusteella.
Häntä halveksutaan, koska hän on ainoa koko velhosuvussa, joka on rogkelikko.
Vähitellen jopa Rebeccan isä on hyväksynyt hänet omana itsenään, mutta taas Rebeccan äiti ei hyväksy asiaa lähimaillakaan. Rebeccaa on jopa uhkailtu sillä, että hänet erotettaisiin kokonaan pois koulusta ja laitettaisiin jonnekkin järkevämpään kouluun, kuin Tylypahka. Rebecca tietenkin laittoi pahasti vastaan ja sai viimein heidän päät kääntymään ajatuksesta. Nyt Rebecca voisi taas aloittaa uuden vuotensa tuolla velhokoulussa.

" Ja onko sinulla mukana taikasauva?!", tytön äiti, Margareetta hoki ja tutki Rebeccaa tarkasti sivusilmällä. "On on", Rebecca tuhahti ja antoi pienen pusun äidilleen. Margareetta ottaa tuon tytön isoon halaukseen ja päästää sitten junaan. Nainen vilkuttaa vielä kauuan hänelle, mutta Rebecca hymyilee vain vastineeksi. Rebecca törmää matkan alkajaisiksi poikaan, joka näyttää suuttuvan hänelle todenteolla. "HÄIVY KURAVERINEN?", poika huutaa ja katsoo Rebeccaan vihaisesti. Ehkä tyttö voisi vain kadota ja antaa asian olla, mutta ei tällä kertaa, ei häntä noin vain määräillä. "Kuuleppas poika, en ole kuraverinen ja toiseksi luuletko, että olet minua voimakkaampi+" Rebecca tuhahtaa ja tönäisee pokaa. Poika mutisee jotain todella epämääräistä, joka jäi tytön mieleen vaivaamaan pahasti, mutta se katoaa nopeasti ajatusvirrasta. Rebecca haahuilee hiukan tai niin sanottuna "hetken" kynnollista paikkaa ja löytääkin sen nopeasti, mutta epäilee hetken meneekö tuon tytön viereen vai ei. Ei tällä kertaa, Rebecca miettii ja menee läheiseen penkkiin, jonka lähellä eiollut ketään. Hänen ehkäpä parhainta ystävää ei näkynyt missään, mutta Rebecca oletti tuon olevan jossain muaalla, kuin tässä vaunuosastolla.

Matka sujui todella hitaasti ja se tuntui vielä pidemältä, kun kukaan ei ollut juttelemassa. Yksi sana kelpaisi mielen kohottamiseksi. "Moi, hei kukas oot?",, riitäisi Rebeccalle hyvin, mutta ehkä se vain johtui tytön omasta typeryydestä, kun ei mennyt tutustumaan uusiin ihmisiin.

Vihdoin ja viimein Rebecca sai käyttää rahansa johonkin mahantäytteeseen. Tuo ostaa vain pari lakupötkä ja kurpitsamehua ja alkaa syödä samaan aikaan, kun lukee jotain koulukirjaa, joka oli sattunut ensimmäisenä käteen. Ehkä hän luki liikaa kirjoja, mutta sittenhän ei pitänyt ajatella kavereiden kaupausta. Matkaa kun oli vielä ties kuinka paljon.


> Lyhyt tuli. On vaikeaa tietää, kuinka pitkä tulee, kun ei näy pituutta alussa


Vastaus:

Oi, kun kiva tarina! Pahoittelut arvostelun myöhästymisestä!
Eikä lyhyt ollenkaan, juuri sopivanmittainen.
Kuvailua löytyy ja kappalejotkin kunnossa. Muutama kirjoitusvirhe, mutta eivät ne haittaa, niitä oli niin vähän.
Sinulla on persoonallinen kirjoitustyyli, joka sieppaa lukijan heti mukaansa.
Alun kuvailu oli hyvä ja antoi minulle tarkan käsityksen Rebeccasta ja hänen perheestään.
Lempikohtani oli tuo "Poika mutisee jotain todella epämääräistä, joka jäi tytön mieleen vaivaamaan pahasti, mutta se katoaa nopeasti ajatusvirrasta." Aivan ihanasti kirjoitettu ja muotoiltu.
Rebecca on ihana hahmo, tahtoisin lukea hänestä pian lisää!
P.S Jatkossa voit kirjoittaa tarinat tarinakirjan puolelle! (:
18 tuparia

~Cess

P.P.S. Kun kirjoittaa vieraskirjaan, alhaalla oikealla pitäisi olla sellainen "pistestä muodostuva kolmio" kun siihen vie hiiren, tekstinkirjoituslaatikkoa saa suuremmaksi. Se ei kuitenkaan toimi kaikilla koneilla...

Nimi: Ellen Borg

06.10.2012 23:56
//Häpeällisen pitkä tauko taas, mutta nyt tuli vähän pidempi kuin yleensä.


”Afroditen?” Emelie varmisti. ”Eikö hän ole se tyyppi joka syntyi meren vaahdosta, tai mistä lie?” hän kysyi. ”Ja se joka nähdään usein ilkosen alasti?” Ed kysyi piloillaan.
”Ei!” Lohikäärme parahti, ”Se tarina on huijausta!” se selitti Emelielle välittämättä Edmondista,
”Afrodite on Zeuksen ja Dionen tytär.” se jatkoi, ”Zeus taas on äitisi Heran aviopuoliso.” Lohikäärme mainitsi kuin ohimennen.
”Äitini?” Emelie huudahti. ”Niin, äitisi.” Lohikäärme vastasi. Emelie oli typertynyt! Hänellä äiti, ja Hera! ”Täytyy odottaa, ja katsoa, mitä tuo vielä kertookaan!” Hän ajatteli
”Kuka sinä sitten olet?” Alic joka oli ollut tähän asti hiljaa kuin hiiri keskeytti. ”Minäkö?” Se kysyyi silminnähden hämmentyneenä kysymyksestä. ”Luulen, että joskus kauan sitten joku kutsui minua Delfyneksi, mutta niin ei ole ollut sen jälkeen, kun Apollon surmasi ensimmäisen minäni.” Se sanoi, ja Emelie oli näkevinään sen silmissä surua.
”Ensimmäisen sinäsi?” Ed kysyi, ”Miten voit olla siinä, jos sinut on surmattu?” hän jatkoi. ”Selitän myöhemmin!” Delfyne vastasi. ”Sitä paitsi, oletko sinä muka tyttö?” Ed jatkoi inttämistä. ”Teidän mittapuullanne olen nainen.” Delfyne sanoi melko äkäisesti.

”Nyt meidän täytyy kyllä lähteä, jos aiomme ehtiä sinne ajoissa!” Delfyne huudahti.
”Me tulemme mukaasi!” tytöt ja Ed sanoivat yhteen ääneen. ”Tietysti te tulette!” Delfyne marisi.
Hän alkoi kiinnittää selkäänsä erikoista isoa lattiaa. "Autatteko, vai seisotteko siinä tyhjäntoimittajina?" se kysyi nyrpeästi.
Kun laatia oli kunnossa, sinne oli lastattu ruokaa, makuupusseja yms. tarpeellista, ja siihen oli asennettu katto (seiniä ei ollut, jota Delfyne perusteli sillä, että ilma virta ei vaikuttaisi yhtään, hän lämmittäisi heitä ja sillä että se painaisi liikaa.) he saattoivat lähteä. Delfyne levitti valtavat metalli siipensä, ja murtautui ulos samaa tietä kuin mitä oli tullutkin.

Luku: 5

Matkapäivä: 1

Emelie kuuli unensa läpi hiljaista kuiskailua. Äänet kuuluivat tytölle ja pojalle. ”Alic ja Ed!” Emelie tajusi. Lähes samalla hetkellä hän tajusi, että oli nukkunut hyvin. ”Hyvin!” Emelie ajatteli, ”Sellaista ei ole tapahtunut kahteentoista vuoteen!” hän tajusi.
Emelie avasi silmänsä ja tajusi samassa missä oli. Delfynen selässä, ”Minä olen lohikäärmeen selässä!” hän ajatteli.
”Kylläpä sinä nukuit pitkään!” Alic hämmästeli. ”Niinpä, se yllätti itsenikin!” Emelie vastasi. Sää oli poutainen ja aurinko paistoi kirkkaasti. Emelie arveli että lämpötila oli ehkä +25 eli helleraja.
”Eivätkö tavalliset ihmiset näe meitä?” Emelie kysyi. ”Eivät.” Delfyne vastasi, ”Olen näkymätön heille, ja te myös.” se kertoi.
”Olemme perillä ehkä kahden päivän päästä.” Delfyne ilmoitti. Kaksi päivää! Emelie olisi halunnut heti mennä Afroditen luokse. Kenties, ehkä hänellä on vastauksia mninulle? Emelie ajatteli.
Lopulta Ed pitkän hiljaisuuden jälkeen nukahti. Samoin Alic. Emelie pani merkille, että Edin pää lepäsi Alicin sylissä, ja Alic taas hyväili unessa Edin päätä...

Luku: 6

Matkapäivä: 2 ja ihastumisia


Alic heräsi unesta. Aurinko paistoi silmäluomien läpi kirkkaasti. Yhtäkkiä Alic alkoi ajattelemaan Ediä.
Ihan totta! Hän ajatteli jopa puolivalveilla Edmond Eric Zebir Walttersia! Alicista tuntui, että hän piti Edistä. Piti itse asiassa paljonkin. Ed oli pitkä, hoikka mutta ei kukkakeppi, hänellä oli suklaisen ruskeat silmät, kaiken kaikkeaan Ed oli oikein komea. Se piti Alicin myöntää.
Ja piti ottaa huomioon, että hän, Alic, ei ollut juuri muita poikia nähnytkään elämänsä aikana, vaikka hän olikin jo 14-vuotias, eikä niihin harvoihin jotka oli nähnyt ollut juuri kiinnittänyt huomiota.
Mutta Ed. Hänessä oli jotain... jotain mitä Alic ei osannut vielä selittää. Useimmilla siinä iässä olevilla oli jo ollut suhde jos toinenkin vastakkaiseen sukupuoleen, mutta Alic ei ollut koskaan tuntenut mitään sellaista.
Paitsi nyt. Nyt juuri, tällä hetkellä. Hän halusi Edin, hän halusi halata, suudella, jutella, viettää aikaa. Kaikkea, mitä ankeassa orpokodissa hän ei ollut voinut tehdä. Ei ainakaan pojan kanssa. Siitä hukari oli hyvin tarkka. Tyttöjen ja poikien välisiä suhteita paheksuttiin, ja niistä rangaistiin.
Alic tunsi kuinka Edin pää hänen sylissään alkoi hiljalleen heräilemään. ”Mmmh... missä minä olen?” Ed kysyi unenpöppörössä.
Sillä hetkellä Alic piti Ediä maailman ihanimpana näkynä. Siinä, hiukset söpösti sekaisin, silmät raukeina ja ruumis rentoutuneena.
”Olet Delfynen selässä.” Alic kiiruhti vastaamaan ennen Emelietä. ”Ai niin!” Ed vastasi jo enemmän kartalla olevana.
”Mihin me nyt mentiinkään?” Ed kysyi Alicilta, ja Alic oli näkevinään saman kaipauksen Edin silmistä.
”Menemme Afroditen luokse.” Alic vastasi lempeästi, ja hyväili koko ajan Edin pehmeitä hiuksia. Ne olivat epätavallisen pitkät pojalle. ”Ai niin juu!” Ed näytti taas muistavansa kaiken.
Nyt Ed suorastaan pomppasi pystyyn, ja oli tippua Delfynen selästä. Silloin Alic tarttui Edin käteen. Alic tunsi sen lämmön omassaan. Ed oli hetken hämmentynyt Alicin eleestä, kunnes näytti pääsevän taas itsensä herraksi, kiskaisi itsensä ylös, ja katsoi Alicia hellästi. ”Kiitos!” oli ainoa mitä Ed saattoi sanoa.
Silloin Emelie heräsi. Ensimmäinen kuva, jonka hän herätessään näki oli, kun Alic ja Ed katselivat toisiaan. Olen onnellinen heidän puolestaan. Hän ajatteli ja vaipui takaisin uneen.

Nyt Emelie heräsi toden teolla. Alic ja Ed olivat vetäytyneet kauemmas toisistaan, mutta juttelivat silti.
”Huomenta! Mitä kello on?” hän kysyi. Molemmat hätkähtivät, mutta eivät millään tavoin viitanneet äskeiseen kohtaukseen. ”Kello on puoli yksi iltäpäivällä teidän aikaanne.” Delfyne keskeytti. ”Ok. Kiitos!” Emelie vastasi.
Emelie oli juuri ajattelemassa pitäisikö kukaan hänestä Sillä tavalla, kun Delfyne alkoi yhtäkkiä menettää korkeuttaan, ja lento joka oli ollut pehmeää kuin höyhen, muuttui hyvinkin nopeasti täriseväksi kiidätykseksi.

Vastaus:

Ihana tarina!
Ja vielä kerran syvimmät pahoittelut arvostelun myöhäisyydestä!
Kiva, että joku kirjoittelee näitä kirjojakin.
Mutta itse tarinaan: Juonesta pidän paljon, se on hyvin keksitty, ja hahmot myös.
Tekstissä oli paljon ihania yksityiskohtia, jotka pistivät hyvällä tavalla silmään.
Yksi esimerkikiksi tuo "Hän alkoi kiinnittää selkäänsä erikoista isoa lattiaa. "Autatteko, vai seisotteko siinä tyhjäntoimittajina?" se kysyi nyrpeästi."
Pituutta löytyy paljolti ja tosiaan enemmän, kuin aiemmissa.
Kuvailu ja kerronta hienoa ja todentuntuista, eikä virheitä löytynyt, kappalejakokin kunnossa. Näitä lisää!
18 ja puoli tuparia

~Cess

Nimi: Ellen Borg

09.09.2012 22:39
Emelie meni hakemaan Edin ja Alicin, joka oli jo toipunut eilisestä järkytyksestä. Yhdessä he päättivät mennä takaisin luokkaan.
Lohikäärmettä ei oltu siirretty mihinkään, vaan se seisoin yhä kivettyneenä paikallaan. "Käske sitä!" Emelie pyysi Ediä. "Miksi?" tämä puolestaan kysyi. "Koska minun pitää nähdä se!" Emelie pyysi. "Ok. Mitä minä sanon?" Ed kysyi. "Sano vaikka liiku!" Alic ehdotti. "Liiku!" Ed käski, ja lohikäärme heräsi eloon kivettymisestään.
se oli silminnähden rauhoittunut elisestä, eikä se yrittänytkään hyökätä Emelien kimppuun. Se luultavasti tajusi, että Edillä oli mahti sen ylitse. "Oli tuokin lause!" Emelie hymähti itselleen ajatuksissaan.
Lohikäärme katseli lapsia rauhallisesti, tyynesti, jopa miltei seesteisesti. Vasta nyt Emelie huomasi, että sen silmät olivat kimaltelevat timantit.
"Seuratkaa!" se sanoi yhtäkkiä. "Miksi?" Ed kysyi, "Siksikö, että voisit syödä meidät rauhassa?" hän kysyi. Lohikäärme olisi varmaan rypistänyt kulmiaan, jos sillä olisi olleet ne. "Ei, vaan jotta voisin kertoa teille tarinan." se selitti. Tässsä kohdin se katsoi Emelietä ja jatkoi, "Vanhemmistasi." se selitti.
Emelie meni niin sanotusti mykäksi. Hänen vanhemmistaan! Ei se ollut mahdollista! Lohikäöärmekkö muka oli tuntenut, tai ainakin kuullut hänen vanhemmistaan? Se ei voinut olla mahdollista!
"Jos te suostutte karkaamaan täältä, vien teidät afroditen luo." se ilmoitti.

Vastaus:

Oi, mikä tarina!
Jätit ihan liian hyvään kohtaan
Virheitä ei käyskennellyt ja kuvailu hyvää.
Saisiko ensitarinasta hitusen pitemmän, sillä juonekasta tarinaasi on ihana lukea, vaikka hieman pitempikin pätkä!
Kappalejakoa jos jotain, mutta muuten oikein täydellinen tarina.
Tästä saat 12 tuparia!

~Cadma

Nimi: Ellen Borg

06.09.2012 14:55
Luku 2.

Kokous

Ensimmäinen heräsi transsista. Hän oli nähnyt Emelien ajatukset, teot ja kaiken mitä Emelie oli nähnyt. Ensimmäinen lähti kiireesti kokoussaliin, jossa muut, Toinen ja Kolmas odottivat malttamattomina.
"Minä olen nähnyt kaiken." Hän ilmoitti. "Meidän pitää leikata hänen <u> lankansa. </u> Muuta vaihto ehtoa ei ole!" Ensimäinen julisti. "Onpas, annetaan hänen yrittää!" Toinen väitti. Kolmas oli sitä mieltä, että piti odottaa, ja katsoa....

Luku 3.

Uutta tietoa

"Herätys!" kuului hukarin ääni ovantakaa. "Mmmhhh...." Emelie mumisi. "Nyt ylös siitä!" hukari huusi entistä lujempaa. "Joo, joo!" Emelie kivahti ovelle. "Nopeasti!" hukari vielä varmisti, ja lähti herättämään seuraava epäonnisen sikeäunista kohtalotoveria. "Kohtalo?" Emelie mietti, "Mikä on minun kohtaloni?" hän pohti.

//Jatkuu ensi kerralla...

Vastaus:

Oikein hieno luku!
Virheitä en löytänyt!
Ja mukava saada jatkoa, todella mukava. Olikin jo ikävä näitä tarinoita
Jos jotain parannettavaa, niin pituutta voisi olla hieman enemmän. Voisin lukea tekstiäsi vaikka kuinka paljon!
Tuo "Kohtalo?" Emelie mietti, "Mikä on minun kohtaloni?" hän pohti." kohta jäi erityisesti mieleen, siitä pidin.
Kuvailu hienoa!
Juoni käy jännittäväksi ja odotan innolla mitä seuraavaksi tapahtuu!
11 tuparia

~Cess

Nimi: Luna Lovekiva

19.07.2012 18:17
Minä heräsin varhain aamulla; posti oli tullut. Puin paidan päälleni ja lähdin portaita alas eteiseen, pukien samalla housujani jalkaan. Kun olin päässyt alakertaan, veljeljeni oli jo hakenut postin ja silmäili sitä, kunnes huomasi minut. "Mitäs pikku Luna?" Hän kysyi ivallisesti hymyillen. "Mites sinä vasta nyt heräsit? Kellohan on melkein kuusi. Taitaa olla ennätys, vai?" "Häivy Ivan!" huusin hänelle kyllästyneesti; olimme käyneet tämän saman keskustelun joka aamu koko kesän ajan. "Miksi? Kai nyt saan olla omassa talossani milloin haluan, vai?" Ivan jatkoi yhä hymyillen. Mutta sinulla kävi tuuri Luna, olen juuri lähdössä." hän sanoi ja lähti posti kädessään. "Oliko minulle mitään, Ivan?" kysyin heikolla äänellä. "Hmm... katsotaanpa. Ei, ei, ei, ei, tässä! Kröhöm! Luna Lovekiva, blaa, blaa, blaa... Kyllä, sinulle tämä on." Ivan sanoi, mutta piti kirjeen itsellään. "No?" minä kysyin kun Ivan oli vain töllistellyt minua kuin punniten, antaisiko kirjeen vai ei. "Annatko kirjeen minulle?!" kysin kärsimättömästi. "Tottakai annan. Miksi kysyt?" Ivan sanoi ojentaessaan kirjeen. Otin kirjeen ja menin ylös avaamaan sen. Se oli kutsy Tylypahkaan, noitien ja velhojen kouluun! Kiljaisin riemusta hiukan liian kovaa ja vanhempani heräsivät. Kävin pahoittelemassa ja näytin samalla kirjettä, Vanhempani kertoivat minulle että he tunsivat lapsina yhden noidan ja tiesivät missä viistokuja on. Niinpä menimme viistokujalle ostamaan tarvittavat välineet ja rotan, jonka nimesin Susaniksi. Olin valmis lähtemään Tylypahkaan.

Jatkan tätä kirjaa myöhemmin

Vastaus:

Anteeksi, että jouduit odottamaan arvostelua näin pitkään!
Katsomme hieman harvemmin nämä kirjat.
Niin ja tässä taitaa enemmän olla tarina-aineksia kuin kirja-aineksia, joten jos kirjoitat seuraavan tarinan sinne?
Ei mainittavia virheitä ja muutenkin hyvä tarina. Kuvailu hyvää ja pituuttakin on ihan sopivasti. Ehkä kappalejakoa jos jotain?
-11 pistettä!

~Cadma

Nimi: Renata Granvity

08.07.2012 14:04
Loitsut-U: Uskollisuusloitsu (Fidelius Charm) on loitsu, jonka tarkoituksena on säilyttää salaisuuksia salaisuuenhaltian sieluun. Salaisuutta ei tuolloin kykene kaivamaan esiin, vaan sen voi kuulla, mutta tietoa ei voi viedä itsekään eteenpäin. Suomennettuna: " Uskollisuus. "

Loitsut-V: Vaikenuos (Silencio) on loitsu, joka nimensä mukaisesti vaimentaa kohteen äänettömäksi. Vaikutus peruuntuu vastaloitsusta Melutus. Suomennettuna: " Hiljaisuus. "

Vaihdosloitsu (Swithcin Spell) on loitsu, joka osuessaan kohteisiin esim. kirja ja taikasauva vaihtaa ne toisikseen. Eli kirjasta tulee taikasauva ja toisinpäin. Suomennettuna: " Mennä toiseen. "

Vaimennous (Muffliato) on loitsu, joka vaimentaa kahden ihmisen/olennon keskustelun niin, etteivät muut kuule asiaa. Severus Kalkaroksen itse kehittelemä loitsu. Suomennettuna: " Tehdä ääni heikkoa, jolloin peittää sen lähde. "

Valois (Lumos) on loitsu, joka luo sauvanpäähän sinertävän valonlähteen. Käytetään yleensä pimeällä, jos liikutaan jossain. Pimi-loitsun vastaoitsu. Suomennettuna: " Valo. "

Vangitsous (Inacrerorus) on loitsu, joka osuessaan kohteeseen sitoo tämän kiinni köysillä. Suomennettuna: " Vangita tuota. "

Vankkuuttusloitsu (Imbertublare Charm) on loitsu, joka tekee mm. ovesta läpäisemättömän, ellei esineitä ja ääntä oteta mukaan. Suomennettuna: " Häiritsemätön. "

Varhenna Loitsus (Prior Incanato) on loitsu, joka paljastaa varjokuvana tai äänenä sauvalla edellisenä loihditun lumouksen. Suomennettuna: " Edellinen loitsu ja lumous. "

Varhennum Loitsuimes (Priori Incatatem) on loitsu, joka näyttää kaikki kyseisellä sauvalla loihditut loitsut & kiroukset. Suomennettuna: " Edellinen lumoukset. "

Varjelum (Protego) on loitsu, joka toimii kilpiloitsuna useimpia loitsuja, kiroukia ja herjoja vastaan kimmottamalla ne loitsijaan tai vähentämällä niiden tehoa. Suomennettuna: " Suojella. "

Varjelum Tyystilys (Protego Totalum) on loitu, joka loihditaan suojelemaan yhtä tiettyä aluetta, kuten esim. Tylypahkaa. Suomennettuna: " Suojella kokonaan. "

Varjelum Kamalus (Protego Horibilis) on loitsu, joka on myös eräänlainen kilpiloitsu. Jos vihollinen kuitenkin ylittää suojan, tämä näkee kaikkein kamalimman muiston menneisyydestään. Suomennettuna: " Suojella kauhea. "

Varuito Viholium (Cave Iinicium) in loitsu, joka estää vihollista pääsemästä tietylle alueelle ollenkaan. Suomennettuna: " Varoa Vihollista. "

Viimetäyttöös (Lastfullong) on loitsu, joka osuessaan kohteeseen täyttää sen aineella, mitä se alunperin sisälsi.

Vulnera Sanentur on loitsu, joka on parannusloitsu. Sillä hoidetaan pieniä viiltoja, sekä syviä haavoja toistamalla loitsua kolmesti. Suomennettuna: " Haava parantaa. "

Värinvaihtoloitsu (Color-Change Charm) on loitsu, joka nimensä mukaisesti vaihtaa kohtee väriä.

Loitsut-Y: Yliaistiloitsu (Supersensory Charm) on loitsu, jonka avulla loitsija saa itselleen aisteja, joita ei ennen ole omistanut.

// Tässähän nämä olivat. En laita loitsuja, joita ei ilmenny kirjassa, sillä ne eivät ole Rowlingin keksimiä. //


Vastaus:

Oikein hieno kirja!
Todella "oikeankuuloista tekstiä.
Virheitä ei löytynyt laisinkaan, ja kielioppiasiat kunnossa.
Nuo suomennokset olivat mielenkiintoisia.
Voisi ihan kuvitella lukevansa Rowlingin kirjoittamaa Loitsujen käsikirjaa tai vastaavaa.
Ja minustakin on hyvä ettet laita loitsuja, joita ei kirjoissa kerrota.
En muistanutkaan tuota yliaistiloitsua, joten kiitos opettavaissta kirjasta, oka palautti kyseisen loitsun mieleeni
Lisään nämä kirjaasi.

22 pistettä

~Cess

Nimi: Renata Granvity

01.07.2012 14:43
Loitsut-P: Paiskaos (Expulso) on loitsu, joka osuessaam kohteeseensa räjäyttää tämän. Loitsun " räjähdysvoimakkuus " vaihtelee loitsijan käyttämän voiman mukaan. Loitsu on suomennettuna: " Karkottaa, pakottaa ".

Pakkuu (Pack) on loitsu, jonka tiedetään pakkaavan Matka-Arkun hetkessä, toimii varmasti muihinkin, tavallisiin matkalaukkuihin esim. Suomennettuna loitsu onkin: " Pakata, laittaa kuntoon. "

Paluus (Reducio) on loitsu, joka toimii vastaloitsuna Isonnous-loitsulle. Tuon loitsun kasvattaessa esineitä, tämä lopettaa sen vaikutuksen/pienentää normaalikokoisen esineen. Suomennettuna: " Tuoda takaisin. "

Pattiajos (Furnunculus) on loitsu, joka aiheuttaa kohteelleen suuria paiseita, jotka täytyy poistattaa vastakirouksella. Loitsun pystyy loihtimaan esim. leivokseen, jonka syöjä sitten saa paiseita. Suomennettuna: " Ilmestyä lisäke paise "

Pelasto Noitius (Salvio Hexia) on loitsu, joka suojelee loihdittua aluetta loitsuilta. Lukeutuu eräänlaiseksi kilpiloitsuksi. Suomennettuna: " Turva loitsu. "

Pimi (Nox) on loitsu, joka toimii vastaloitsuna Valois-loitsulle, jolloin se pimentää valot vastaloitsunsa valaistessa. Tästä varmasti Albus Dumpledorekin sai ideansa itse kehittelemäänsä Pimeyttimeen. Suomennettuna: " Yö. "

Pirunpalo (Fiendfyre) on loitsu, joka on erittäin vaarallista tulta, jota loitsijakaan harvoin pystyy kontrolloimaan. Tuli kykenee ottamaan minkä tahansa muodon muurahaisesta basiliskiin, ja takaisin. Suomennettuna: " Ilkeä tuli. "

Poistujo (Reducto) on loitsu, joka osuessaan kiinteään kohteeseen räjäyttää sen. Suomennettuna: " Palauttaa entiselleen. "

Poistuus (Deletrius) on loitsu, joka poistaa sauvan edellisen loitsun jättämät merkit, jotka tavallisesti paljastettaisiin Varhenna Loitsus-loitsulla. Tämä on Kuolonsyöjien mielimä loitsu, koska näin heitä ei voi syyttää Anteekis Antamattomien-kirousten loihtimisesta. Suomennos: " Tuhota. "

Polttoherja (Stingin Hex) Aiheuttaa polttelevan tunteen uhrissa, jonka tuloksena on ilkeänpunaisia rakkuloita. Tämä on melkom inhottava herja.

Polvenkääntöherja (Knee-Reseval Hex) Uhrin polvet ilmestyvät jalkojen toiselle puolelle, jolloin tämä ei kykene liikkumaan ollenkaan.

Pommitus Tuhoaa esineitä, räjähtää kuin oikea pommi. Tällä pystyy rikkomaan esim muurin, ja paeta sen kautta. Loitsusta on voimakkaampi versio Pommitus Mega.

Portus Muuttaa kohteen porttiavaimeksi. Esine hohtaa oudon sinisen värisenä ja muuttuu taas tavallisen näköiseksi. Suomennettuna: "portti, satama, taivas".

Pystyty (Erecto) on loitsu, jota käytetään jonkin pystytykseen, hyvänä esimerkkinä jästiteltta, joka voi olla hankala pystyttää ilman taikakeinoja. Suomennettuna: " Pystyttää, Nostattaa. "

Loitsut-R: Rikkumaton Vala (Unkreabakle Vow) on vala,jonka vannoneen täytyy myös täyttää se; jos sen rikkoo, kuolee. Valaa vannoessa valan ottajien käsiin kietoutuu tuliketjut; tuli tulee sitojan (valan todistajan) sauvankärjestä kuin kieli, jokainen kerta kun valanvannoja tekee lupauksen. Sen jälkeen siteistä muodostuu ketju.

Rikkumattomuusloitsu (Unbreakable Charm) on loitsu, joka osuessaan kohteeseen tekee siitä rikkoutumattoman, eli se ei hajoa mistään.

Ruhjoo (Confringo) on loitsu, joka aiheuttaa kaiken, jonka loitsu kohtaa, räjähtävän liekkeihin. Loitsulla on myös vahvempi versio nimeltä "Ruhjoo Maxima" Suomennettuna: " Rikkoa paljon, Rikkoa paljon enemmän. "

Loitsut-S: Sektusempra (Sectusempra) on loitsu, jonka Severus Kalkaros (Puoliverinen Prinssi) kehitti vihollisia vastaan. Haavoittaa kohdetta sauvan liikkeistä riippuen; kuvataan olevan kuin viillettäisiin veitsellä. Suomennettuna: " Leikata aina. "

Siipirdium Lentiusa (Wingardium Leviosa) Leijuttaa esineitä. Loitsu opetellaan ensimmäisenä vuonna, joten ei ole hirveän haastavakaan. Suomennettuna: " Siipi pitkä kevyt. "

Sisälmystenpoistokirous (Entail-Expelling Curse) Ilmeisesti nimensä mukaan tyhjentää ruumiin sisäelimistä, melko kammottavaa. Suomennettuna: " Pakottaa pois. "

Sidekalvontulehduskirous (Conjunctivitus Curse) Kirous, joka aiheuttaa suurta kipua uhrin silmiin. Tulee sanasta Conjunctivitis, joka tarkoittaa sidekalvontulehdusta.

Sokaisuherja (Bezzalings Hex) Samanlainen kuin Harhautusloitsu, käytetään henkilön tai esineen piiloitamiseen sekä näkymättömyysviitoissa.

Spesiaalit Paljastuis (Specialis Revelio) on loitsu, joka paljastaa osuessaan esineen/asian salaisuuden mm. kelmien kartan.

Suuntaa Minut (Point Me) Loitsijan sauvan pää osoittaa pohjoiseen päin, toimien kuten kompassi. Suomennettuna: " Suunnata osoittaen minut minä minua. "

Sytyjo (Incendio) Loitsu tuottaa tulta, mutta turvallista verrattuna Pirunpaloon. Suomennettuna. " Luoda tulta. "

Loitsut-T: Tabu (Taboo)On loitsu, joka voidaan langettaa sanaan tai nimeen; kun sana/nimi sanotaan, tabun loitsija saa tietää puhujan olinpaikan. Kaikki paikan ympärillä olevat suojataiat murtuvat kun sana on sanottu.

Tainnutu (Stupefy) Tainnuttaa uhrin. Loitsittaessa kyseistä loitsua sauvan kärjestä purkautuu punainen valosuihku. Suomennettuna: " Pyörtyä "

Tarantallegro (Tarantallegra) Uhrin jalat alkavat tanssia kontrolloimattomasti, joten uhri ei pysty vaikuttamaan liikkeisiinsä. Suomennettuna: " Iloinen. "

Tarttumatum (Impervius) Loitsu tekee esineestä aineita ja ulkoisia voimia, kuten sadetta, hylkivän. Suomennettuna" mahdoton kulkea, tietön".

Tarttumataika (Gripping Charm) Käytetään jotta joku saisi pidettyä jostakin paremmin kiinni. Tämä loitsu on langetettu kaatoihin, jotta jahtaajat pystyvät kantamaan kaatoa pitäen samalla luudasta kiinni.

Tergeo Pyyhkii pinnan liasta, esimerkiksi verestä, musteesta, pölystä. Suomennettuna "pyyhkiä, puhdistaa".

Tulejo (Accio) Tämä loitsu kutsuu tavaran loitsun loitsijan luo, jopa pitkien matkojen päästä. Suomennettuna tarkoitta"minä kutsun".

Tukantuuhennusloitsu (Hair-Thickening Charm) Paksuntaa kohteen hiukset. Erityisesti noitien käyttämä loitsu.

Tunkeilijaloitsu (Intruder Charm) Havaitsee tunkeilijat ja hälyyttää siitä. Suomennettuna: " Yrittää tulla "

Tuppotukkelum (Waddiwasi) Avaa tukoksen esim. vessanpytystä tai viemäristä. Suomennettuna: "pala pehmeää materiaalia".

Loitsut-U: Umpiovius (Colloportus) Lukitsee oven, ja estää sen avaamisen. Toimii Alohomora-loitsun vastaloitsuna. Suomennettuna "sitoa yhteen ovea".

Unhoituta (Obliviate) Käytetään poistamaan osa uhrin muistista. Suomennettuna "unohteliaisuutta".

// Jatkuu, pian koko kirja valmis.  //


Vastaus:

Voi anteeksi kamalasti!! Emme ole ollenkaan huomanneet kirjaasi!
Tässä oli taas ihanan pitkä lista tietoa, eikä ainuttakaan virhettä tai moitteen sanaa.
Ja kuten sanoit: "Pian koko kirja valmis."
Tästä saat (poikkeuksena) 25 pistettä!

~Cadma

Nimi: Natasha Black

27.06.2012 13:54
Varoitukset:Ei kerro mitään,mutta kannatttaa jästintappoa.

VELHOJEN VARHAISVUODET

Ihmisen ollessa kehitysen varhaisessa vaiheessa
se jakautui kahteen soluun:velhoon ja jästiin.Velho kehittyi nopeammin käyttäessään taikuuttaan.Kun molemmat olivat kehittymäisillään ihmisiksi,velhot tajusivat kuinka jästit voisivat tuhota heidät,ja alkoivat tappaa jästejä.Tästä johtuu
monen Homo-ja muun jästiihmissuvun sukupuutto.Homo
sapiens kuitenkin selviytyi,mikä osoittaa
jästien sitkeyden.Nyt,monta tuhatta vuotta jälkeenpäin,jästit ovat heikoimmillaan.On aika tappaa varastamasta taikuutta ja siittämästä kuraverisiä.

Vastaus:

Vau, mahtava kirjoitus!
Itse en olisi koskaan keksinyt tuollaista aihetta.
Pidin erityisesti alun varoituksesta .
Virheitä ei ja kielioppi kunnossa.
Pituutta voisi tässäkin olla hieman enemmän, mutta ymmärrän tämänkin lyhyyden syyn.
Toivottavasti kirjoitat lisää kiinnostavia taikaopuksia!
Tästä saat 15 pistettä! (pitemmistä enemmän)

~Cadma

Nimi: Natasha Black

27.06.2012 13:30
POISTOLOITSUT-minne esineet katoavat?

Hyviä poistoloitsuja:

Poistujo
Poistuos kauetos
Katoas kaikialte
Lähtiös jokepaikastu
Lähdejo

Huonoja poistoloitsuja:

Menetys jonnekus
Menejo
Katoues
Sinne meniös

Kun poistoloitsu onnistuu,esine katoaa.Mutta minne?
Poistoloitsu siirtää esineet toisiin ulottuvuuksiin,tai vaihtoehtoisesti tuhoaa ne.Jos poistoloitsu epäonnistuu,esine yleensä putoaa loitsijan päähän.Jos taitavinkaan velho ei saa poistoloitsua onnistumaan,se on huono.Tässä tapaksessa se pitää
ilmoittaa ministeriöön hävitettäväksi.Jos keksit uuden
poistoloitsun,ilmoita myös siitä ministeriöön.

Vastaus:

Sinähän olet ahkera, hienoa!
Kiinostava aihe ja kirjoitit siitä hyvin.
Kuvailu oli hyvää ja virheitä ei löytynyt (paitsi yleisesti tiedoksi, että pilkkujen ja pisteiden jälkeen tulee väli, mutta se ei haitannut).
Pituutta olisi voinut ehkä hieman enemmän olla, mutta ymmärrän että tämä aihe ei ole mikään helpoin kirjoittaa.
Saat tästä 16 tuparii!

~Cadma

Nimi: Alice Doze

29.05.2012 13:38
PIMEYDEN ENNUSTEISTA PAHIMMAT - mitä tehdä, kun on pahin edessä?

Jo tuhansia vuosia, ovat velhot ja noidat uskoneet ennustuksiin ja ennenäkyihin. Ennustajat, eli näkijät, ovat olleet aina hyvin suuressa suosiossa. Valitettavasti jotkut haluavat vain arvostusta, joten tekeytyvät ennustajiksi. Vale-ennustajan tunnistaa usein miten siitä, että he ennustavat aina vain pahaa, tai päinvastaisesti vain hyvää. Kun näkijä ennustaa oikeasti, hän vaipuu kuin transiin, eikä lausu ennustusta omalla äänellään. Ennustuksen jälkeen, hän ei muista sanoneen mitään, tai luulee nukahtaneen. Tällaiset oikeat ennustukset, eivät yleensä enteile hyvää.

Tietyt eläimet ovat saaneet huonoa suosiota siksi, koska ne tietävät vanhojen tarujen mukaan pahaa. Jotkut eläimet ovat taas päinvastaisesti suosiossa, sillä ne taas enteilevät hyvää. Pahaa tuovia ovat esimerkiksi:
THESTRALIT: Thestralit ovat hevosenmallisia, hyvin rumia otuksia. Thestralin voi nähdä vain, jos on nähnyt kuoleman. Jos pystyy näkemään thestralin, on tarun mukaan siunattu huonolla onnella loppuiäkseen. Tämä enne, voi johtua eläimen hirvittävästä ulkonäöstä, tai siitä, miten sen näkemiseen liittyy kuolema.
HEVOSKOTKA: Hevoskotkat ovat puoliksi hevosia, ja puoliksi kotkia. Niillä on kotkan nokka ja kynnet etujaloissa, mutta hevosen muoto ja pää. Ministeriö on luokitellut hevoskotkat vaarallisiksi, sillä ne suuttuvat jos niitä loukkaa ja ne ovat muutenkin arvaamattomia. Hevoskotkat enteilevät myös pahaa elkämää. Hevoskotkien huono maine ja pahan enteily, johtuu todennäkoisesti niiden vaarallisuudesta.
KALMAKOIRA: Kalmakoira on kaikkein pahin ennuste. Jos sellaisen näkee, kuolee viimeistään vuorokauden päästä. Kalmakoira muistuttaa ulkonäöltä suurta koiraa, tai sutta. Se on väriltään pikimusta, mutta sen silmät ovat kiiluvan keltaiset. Jotkut eivät tosin usko, että kalmakoira on enne, vaan kuolinsyy. He uskovat nimittäin, että kalmakoiran nähnyt kuolee pelosta ja kauhusta. Jotkut uskovat tähän teoriaan, tai sitten enteisiin. Miten itse haluaa.

Vastaus:

Oikein mielenkiintoisen aiheen valitsit (taas kerran).
Pidän kirjoitustyylistäsi ja tekstiä on helppo lukea
Virheitä ei tietenkään taaskaan löytynyt ja kaikki muutkin jutut kunnossa.
Toivottavasti tähän saa jatkoa?
Puuskupuh ansaitsee kirjastasi 16 ja puoli pistettä!

~Cadma

Nimi: Rosa Wind

21.05.2012 21:02
7.luku. ~Tylsä matka~

"Mikset sä oottanut?", hätäisellä äänellä kuulen ääntä takaani. Säikähdän ja käänyn katsoakseni mitä takana on, HUH! Fionahan siellä vaan eikä mikään hirviö! Niin kuin ensimmäiseksi luulin. "No lähetäänkö kävelee?", Fiona sanoo pirteästi vaikka hänestä kyllä huomaa että hän on hiukan väsynyt. Niin kuin minäkin. Kävelen hitaasti kohti linnaa. Kun vihdoin ja viimein olemme linnassa haistan ihanan tuoksun. Himittäen kaiken ruooan hajun. kaiken laiset hyvärt ruooat varmaan ovat pöydällä. Pitää kai odottaa muita. "Hei muuten olet sä Rohkelikko?", kysyn äkisti Fionalta. Hän nostaa kulmiian ja naurahtaa "No kuule olen mä!". Ovi avautuu hitaasti suureensaliin. Ensimmäiseksi kun näen rooat ja ihmiset jotka istuvat paikoillaan minuun herää horrospuoleni. Jään töllöttämään salia enkä astu askeltakaan. "Mee jo!", Fiona törkkii minua hänen kädellään leikkimielellä. Nyökkään ja kävelen rohkelikon pöytää kohti. Istahdan lähimmälle paikalle ja tuijotan opettajia jotka istuvat salin päässä. Ehkä arvoikkaaimissa tuoleissa mitä täältä löytyy. Tai sitten minä kuvittelen.


//Lyhyt tuli kiire

Vastaus:

Kiva saada taas jatkoa.
Pidin etenkin tuosta "horrospuoleni herää", kohdasta
Virheitä löytyi muutama, mutta eivätpä ne pahemmin haitanneet.
Pituutta voisi toki olla enemmän, mutta muuten hyvä.
Juoni etenee ja kuvailuakin on.
Tästä saat 10 pistettä! (pitemmistä enemmän)

~Cadma

Nimi: Rosa Wind

20.05.2012 19:40
Luku 6 ~Matka Tylypahkaan~

Tunnustelen olkapäätänu hitaasti. Fiona alkaa nauramaan ja tuijottaa kiinostuvasti olkapäätäni. "MITÄ SIINÄ ON?", huudan ja pyörin ympäri. Polvelleni tippuu noin 10 cm pitkä mato. Vihreä sellainen. Tuijotan matoa vihaisesti silmiin ja se minua. Itsetuntoni herää taas ja otan madosta kiinni sekä avaan ikkunaa hiukan. Heitän sen sitten ulos siitä. "No mikäs sulle tuli?", Fiona katsoo minua kun käperryn tuolille vihaisena. "Ei mikään...", sanon hiljaa, mutta väsähdän hereillä kun herkkukärry tai mikä nyt onkaan tulee meidän kohdallemme. Nostan käteni merkiksi että haluan ostaa jotakin. Nainen avaa oven ja huutaa lempeästi "Tänne mitään?". Nyökkään ja otan pukkaa sekä hiukan suklaata. Ojennan rahat tädille ja istahdan penkille. Mutisen jotain ja otan laukustani kirjan jota luen jonkin aikaa. Katson Fionaa ja huomaan että hän on hiukan vihaisen näköinen minulle.
"Mikä on?", kysyn huolehtivalla äänellä ja pamautan kirjan kiinni. "No etkai sä nyt suuttunur?, sanon hämmentyneen näköisenä. "E-en muistin vaan yhen asian...",Fiona mutisee ja alkaa pukemaan takkia päälleen. Nyökkään ja teen saman. Tuijotan välillä ikkunasta kuinka Tylypahka kohoaa rohkeasti kukkuloiden takaa. Avaan oven ja hyppään käytävälle. Odotan Fionaa hiukan aikaa, mutta kun häntä ei enää kuulu. Kävelen jo junan pysähdyttyään ulos junasta. Vedän raikasta ilmaa keuhkoihin ja yritän nähdä Fionaa oppilaiden takaa.Tuijotan kuuta joka välähtelee pimeässä yössä. Nyt kyllä olisi ihanaa syödää Tylypahkan herkkuja!

Vastaus:

Hyvä, kiva saada taas näin nopeasti jatkoa
Kuvailet hyvin ja teksti on helppolukuista.
Muutama pikku virhe, mutta ei haittaa.
Tästä 15 pistettä!
Jatka samaan malliin!

~Cadma

Nimi: Rosa Wind

15.05.2012 19:12
Luku 5. ~Fiona~
Koko asema oli niin paljon väkeä täynnä että oikein pyörytti! Ihmiset kinasivat ja puheen sorina kantautui korviin aivan pakosta. Kävelen laiturille ja odotan että kaikki tulevat perässäni. Kaikki tulevat nopeata vauhtia, mutta ehkä heidän mielestään meillä ei ole kiire. Tai heidän vauhdistaan päätellen.
"No niin Rosa! Mene ensimmäisenä ja sitten Math..", Äitini kuulutti ehkä hiukankin kovaa. Otan kunnon otteen kärryistä ja työnnän niitä kovaa. Suljen silmäni, mutta tunnen valahduksen jonkin esineen lävitse. Kaadun maahan ja katson ympärilleni silmät kierossa.
"Jaaha että tämönen sisäänpääsy!", mutisen ja nousen seisomaan. Kuulen pari tuulen hiuskuntaa takaani ja käänän itseni äänen perään. Koko perhe sieltä rynnistää ja osoittaa junaa päin. Juoksen ovelle päin. Olen avaamassa ovea, mutta käänän katseeni tytöön joka istuu yhdessä paikassa junassa. Tietenkin ennen minua.
Vedän itseni vaivoin ylös ja suljen oven. Tunnen kuinka juna lähtee liikkeelle. Vilkutan äidille ja isälle, mutta käänähdän katseeni Mathiin joka näyttää juuri pääsensä junaan. Hän huohottaa ja on aivan punainen. Math ei ole näkevinäänkään minua vaan menee jonkin mustatukkaisen pojan viereen ja alkaa heti puhua hänelle älyttömiä. Mutisen jotain ja etsin sopivan paikan. LÖydänkin sen noin 15 minuutin päästä. Kaikki muut paikat ovat täynnä ja ihme kyllä saman ikäinen, blondi ja silmälasinen tyttö istuu tuolissa ja tuijottaa ikkunasta ulos.
Pitäisikö mennä hänen viereensä vai antaa olla? Istuinpa kuitenkin hänen viereensä. "Hei olen Rosa!", sanoin ja hymyilin hänelle. Tyttö katsoi minua epäilevästi, mutta sanoi jotain vaimealla äänellä "Olen Fiona". Nyökkäsin ja jatkoin "No kerro jotain itsestäsi niin voin kertoa itsekkin?", sanoin lempeällä äänellä ja katsoin nopeasti ulos, mutta jäykistyin siihen paikkaan.

Vastaus:

Täällä päässä odotetaan jatkoa
Tekstissä ei virheitä pahemmin käyskennellyt ja sen lukeminen on helppoa.
Kuvailu ok ja pituutta myös kohtalaisesti.
Ja jälleen jätit juonen hyvään kohtaan!
Tästä saat 16 pistettä!

~Cadma

Nimi: Rosa Wind

12.05.2012 22:03
Pimeys valtaa taas.

Luku 4 ~ Lohikäärme.~
Äitini näplää kellooan ja katsoo tiellä. "No noin 10 min, jos olemme aikataulussa!", hän saa sanottua niiden papeeiden alta. No suoraan sanottuna emme ole koskaan olleet aikataulussa, joten tässä saattaa kestää. Niin kuin yleisinkin. "Rosa!", Math huutaa korveni juuren niin kuin muka en kuulisi mitään. "NO!?", huudan Matihille samalla tavalla kun hän minulle. Math menee takaisin paikalleen ja mutisee jotain "Mikä kakara!". Ja alkaa tuijottamaan ikunasta ulos niin kuin minäkin. Vähän ajan pästä omatuntoni herää ja toistan poissa olevalla äänellä "Sori mitä olit sanomassa?". Math tuijottaa minua silmiin ja sanoo "Oletko kuullut siitä lohikäärmeestä?". Pudistan päätäni kiinostunena ja alan nauramaan. "Älä valehtele!", huudan naurun seasta ja hiljennän itseni äkisti. Math kääntää päänsä pois luotani ja alkaa taas mutista jotain "Usko mitä sun huvittaa!". Ja alkaa lukemaan moottoripyörälehteä. Pudistan päätäni hänen oudosta "lohikäärme" ajatuksestaan. Huomaan äkisti että olemme jo juna-asemalla. Auto huristaa parkkipaikoille ja menee lähimmälle parkki-paikalle.Nousen autosta ensimmäisenä ja avaan takaluukun.
Nostan sietä matkalaukkuni ja häkin missä pölö on. Hinaan tavaroita jo sisälle päin. En osota ketään, koska minua ei huvita kuunella Mathin tarinanalkuja.
Koko perhe juoksee takaani ja tulee eteeni. "Miten sinä saatoit lähteä omin päin liikkeelle?", äitini hössöttää ja kokeilee otsaani. Hän aina hössöttää, mutta se on normaalin äidin kaunis, mutta ärsyttävä luonne. Avaan oven sen kaiken hössöttelyn jälkeen ja hämmästyn näkemästäni!

Vastaus:

Oikein hyvin taas jatkoa. Muutamia virheitä, mutta eipä haittaa.
Juoni etenee ja jatkoakin on näyttänyt jo tulleen, hyvä hyvä!
Jos jotain pitää sanoa niin kappalejaon voisit laittaa.
Jätit tarinan hyvään kohtaan, joten on ihan pakko lukea tuo seuraavakin
Tästä kuitenkin 15 ja puoli tuparii!

~Cadma

Nimi: Rosa Wind

10.05.2012 20:43
Pimeys valtaa taas.

3. luku ~Outo hahmo.~
"Anna tilaa!", kuulin yhtäkkiä kun ovi aukeni. Sisään rynnisti koko perhe. Math tietenkin nokka edellä. "Joo joo!" tokaisin kovaan ääneen ja menin kauuemaksi hänestä.
Kaikki tunkivat penkeille ja minä tietenkin olin siellä liiskana.
"Onko kaikki mukana?", kailotti hössöttävä äitini. Kaikki sanoivat yheen ääneen "kyllä" paitsi minä. Matka kesti todella kauuan vielä kun kaikki eläimet takapenkillä kirkuivat vuoron perään. Tuijotin ikkunasta ulos ja hymyilin linnuille, jotka kilpailivat kilpaa auton kanssa. Olen kääntämässä katseeni pois metsästä, mutta jäänkin katsomaan miestä joka on mustapukuinen ja seisoo keskellä peltoa jokin esine kädessään. Tuijotan sitä hahmoa ohi kiitävän hetken, mutta kun auto ajaa eteenpäin. En enää pysty näkemään sitä.
"Kuinka kauuan vielä?", mutisen äidilleni ja hakkaan lasia hermostuneena. Ehkä näin omiani tai sitten en nähnytkään...

Vastaus:

Hyvä!
Tässä ei ollut virheitä ja kirjoitus muutenkin kieliopillista
Kuvailu hyvä, mutta pituutta voisi olla hieman enemmän.
Tästä saat 7 pistettä!

~Cadma

Nimi: Rosa Wind

10.05.2012 08:21
Pimeys valtaa taas.

2. Myöhästyminen

Näen edessäni sen isokarvaien otuksen, joka on myörinyt aina minun peittoni alle. " Rapsu!" Kuulen siskoni huutavan. Ihmettelen tapahtunutta ja alan nauramaan. Kaikki katsovat minua epäilevästi. "Mitä?" Tokaisen ilkikurisesti ja mussutan leipääni suussa. Kaikki kääntävät katseensa pois minusta ja jatkavat puuhiiaan. Katsoin vilä sitä isoa puuroastiallista muroja joka häämötti edessäni. Tökin sitä ja kysyn äidiltäni hämmästynenä" Mitä tämä on?". Äitini vaan nyökkää ja osoittaa keksejä pöydällä. Nousen pöydästä pikaisesti ja tuijoan muita jotka ovat ihan unelmissaan. Käännän katseeni ja juoksen keksiastian luokse. Otan sieltä kaksi keksiä, yksi minulle, yksi pöllölleni. Juoksen portaat ylös ja laitan oven kiinni. "Mitä himskattia mä oikein pakkaan mukaan?", sanon ärtyisenä ja alan myörimään maassa etsiessäni matkaarkkuani. "Siinä se on!" tokaise ja avaan sen ammollleen. Tungen sinne vaatteitani ja kaikki loitsukirjani. Suljen laukun sitten tunnin pakkaamisen jälkeen vetoketjulla ja hymyilen tyytyväisenä pöllööni Waitin.
"Ai niin ne keksit!", huudahdan ja kaivan taskuani. Ojennan toisen pöllölleni ja toisen suuhuni. Hyppään mojovan hypyn sängylleni ja tuijotan ikkusta. Siellä on niin kaunista! Voi kun sinne pääsisi nyt juoksentelemaan, mutta pitää valmistautua Tylypahkaan! Käännyn takaisin istumaan ja katson pölläni ja vuoroin vaatteita mitkä lojuvat sängyn reunalla. Myönnyn sitten laittamaan koulupuvun päälle, mutta laitan siihen päälle hupparin ja farkut. Istuiduin taas sängylleni ja kaaduin siihen niin että näin katon. Katossa roikkui vaikka mitä asioita. Esim valopallot olivat aika suosittuja täällä päin!Niin on kyll ihanaa nähdä taas hyvä ystävääni Violettia pitkästä aikaan! Kuulen kävelyä portaikosta ja ne tulvat koko ajan minua kohti. Laitan Waittin korvat tukkoon ja katson ovea, kuin kuuta nousevaa. Ovi avautuuu yhdellä riuhaisulla ja ihme kyllä äitini oli aivan punainen kun hän tuli minun luokseni huolestuneen näköisenä. "No mitä nyt?", kysyn ihmettelevällä äänellä ja katson äitiäni. Odotan vastausta, mutta äitini änkyttää. "Me myöhästymme junasta!", äitini saa vihdoin sanottua.
"Siis mitää!?" Huudan samalla tavalla kuin silloin Math huusi minulle. "No meidän kellot ovat aivan väärässä ajassa! Äsken vasta tajusin että kello on jo enemmän kuin mitä olisin luullut!", Hän mutise. Nousen nopeasti suu auki ja juoksen alas matkaarkku kädessäni. En katso eteen päin vaan juoksen päin Mathia. Hän katsoo minua hölmistyen ja jatkaa juoksuaan. Avaan oven ja juoksen auton viereen. Työnnän matkaarkun takakontiin ja yritän saada sitä auki, mutt aen saa. "Voi perkati!", huudan ja huomaan että joku mustapukuinen hahmo luoksee minun luokseni. Siristän silmiäni ja huomaan että se on isäni. "TArtetko apua?", hän mutisee ja ilman kysymistä tunkee paremmin matkaarkun takakonttiin. HYmähdän iloisesti ja istuiduin penkille.Nyt piti vaan odottaa muita.

Vastaus:

Hyvä! Hauska lukea taas kirja ja sinunkin kirjoitukiasi.
Oletan, että alla olevakin on sinun? Nimen paikalla näet lukee Pimeys valtaa taas
Laitanpa siis molempien tarinoiden pisteet tähän, samoin arvioinnin.

Aika paljon huolimattomuus virheitä ( esim. "TArtetko apua?" ,niitä voisi vähän korjata. Muuten löytyi vain pari virhettä.
Pituutta tässä ainakin ihan hyvin.
Kappalejaonkin voisi lisätä
Kuvailu on ihan hyvää.
Toivottavasti jatkoa saadaan pian!!
Näistä olisi sitten 15 pistettä!

~Cadma

Nimi: Pimeys valtaa taas.

10.05.2012 07:57
1 luku Erikoinen aamu.

Silmiini pistiauringon säteilevä valo. Hieroin silmiäni ja nousin virkeästi istumaan. Tuijotin edessä olevaa tuolinkarmaa, ja käänsin kylkeä että näkisin ulos ikkunasra. Ajatella tänään oli se päivä kun pääse takaisin Tylypahkaan! En malta odottaa! Nousen horjuvasti kohti portaita. Hyppään askeleita pitkin alakertaan ja katson ympärilleni. Kaikki ovat työn touhussa! Veljeni Math kirjoittaa jotakin kirjaa, vaikka hänenkin pitäisi valmistatua uuteen vuoteen! Isosisko ja monet muut pojat sekä tytöt istuvat nätisti ruokapöydässä. Kaikilla on on jotain syömistä lautasella. "Huomanta äiti!" huikkaan äidilleni joka häärää ruoaan kanssa. Istahdan lähimmälle tuolille mikä on ehkä tarkoitettu juuri minulle. Sitten väpsähdän siihen paikkaan.

Nimi: Renata Granvity

05.05.2012 12:25
Loitsut-M: Melutus (Sonorus) Tämä loitsu toimii vastaloitsuna Hiljutus-loitsulle, sillä se vahvistaa loitsijan äänenvoimakkuutta megafoonin, microfonin tms. jästiasioiden tavoin. Suomennettuna: " Kuuluva. "

Metomanaus Peruuto (Meteolojinx Recato) on loitsu, joka Lopettaa säänhallinnan vaikutukset esim. poistaa sadepilvet ja aurinko tulee tilalle. Suomennettuna: " Kutsua takaisin Meteorologia. "

Monistuskirous (Gemino Curse) Tämä loitsu aiheuttaa sen, että loitsittuun esineeseen koskettaessa se kopioituu ja " kopiotkin kopioituvat " Suomennettuna: " Tuplata. " Käytetään usein suojelemaan arvokkaita esineitä esim. Irvetassa.

Mouruloitsu (Caterwauling Charm) Tämä loistu toimii " vartijana ", koska, jos tietty henkilö astuu alueelle, johon se on loihdittu alkaa kuulua korvia vihlovaa kirkumista. Samanlainen vaikutus, kuin Tunkeilijaloitsussakin.

Muodonmuuttajan tuskistus (Transmorgrimiam Torture) Tämän loitsun vaikutuksista ihmisiin ei tiedetä, mutta eläimiin sitä on käytetty. Loitsun uskotaan aiheuttavan Kidutusta, joka aiheuttaa kuoleman.

Muuntautumisloitsu (Protean Charm) On kopioimisloitsu, sillä jos loitsun lengettaa alkuperäiseen esineeseen, sen kopiotkin muuttuvat samanlaisiksi. Loitsu on S.U.P.E.R tasoa. Suomennettuna: " Pystyy muuttumaan. "

Loitsut-N: Naurretavus (Riddikulus) Tätä loitsua käytetään mörköjä vastaan, ja se pakottaa mörön loitsijan haluamaan hassuun muotoon, jolloin mörölle nauretaan ja se tuhoutuu. Tarkoittaa: " Absurdia "

Näkyvillium (Aparcium) Loitsu paljastaa näkymättömän musteen paikkaan, mihin sillä on kirjoitettu. Suomennettuna: " Tulla ja näyttäytyä näkyväksi. "

Loitsut-O: Odotum Suojelius (Expecto Patronum) Syntyy loitsijan onnesta, ilosta tms. ja se ottaa aina tietyn eläinhahmon, joka kuitenkin voi muuttua, jos kokee jotain suurta esim. rakastumisen tai kokee valtavan järkytyksen. Suojeliusta käytetään aseena Ankeuttajia vastaan, sillä niillä ei voi olla surullisia tunteita, kuten ihmisillä, joten Ankeuttajat eivät mahda niille mitään. Suojelius suojelee loitsijaansa, kunnes sitä ei taas tarvita. Ne ovat hopeisia, henkimäisiä hahmoja, mutta huonosti loihdittuna helppo kukistaa. Suomennettuna: " Odotan suojelijaa. "

Oppugno on loitsu, joka pakottaa siihen loitsitut esineet hyökkäämään loitsijan haluamaan kohteeseen. Suomennettuna. " Hyökätä. "

Orkideous (Orchideous) Loitsun vaikutuksena sauvankärjestä nousee esiin kukkakimppu, mihin loitsija saa valita kukat. Hieno ja yksinkertainen lahja vaikka rakastetulle. Suomennettuna: " Orkidea. "

Okklumeus on erittäin voimakas loitsu, joka estää vastustajan pääsemisen omiin ajatuksiinsa Lukilitis-loistun avulla. Tähän tarvitaan erityisen vahvat hermot ja keskittymieskyky.




Vastaus:

Jipii, pitkästä aikaa kirja! Tai no kyllähän Alice Doze kirjoitti aika vasta, mutta silti...
Juu, asiaan. Oikein "kirjamaista" (tai miten sn nyt sanoisi) tekstiä, joka kuulostaa oikein uskottavalta ja jota voisin hyvin kuvitella lukevani jostain Loitujen käiskirjasta yms.
Kuvailua on ja teksti virheetöntä.

17 tuparia

~Cess

P.S lisään tietoa ja taikaa osioon!

Nimi: Cadma

30.04.2012 09:53
Anteeksi Alice, mutta en pysty jostain syystä laittamaan kirjaasi kirjaston kirjoihin.

Voisitko sinä yrittää Cess, jos näet tämän? Minulla on nääs nykyään melkein aina sellainen, että kun yritän luoda uutta kategoriaa ja painan julkaise, en pysty enää katsomaan sivua ja koko sivu menee vain valkoiseksi... outuo?

~Cadma

Vastaus:

Paitsi, että älysin ehkä juuri mikä kiikastaa, menenpä testaamaan
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
nEli näemmä siis osasit

~Cess

Nimi: Alice Doze

30.04.2012 09:20
HIRNYRKIT

Takakansi

Tämä kirja on tarkoitettu vain aikuisille velhoille ja noidille. Tässä kirjassa upotaan syvälle pimeydenvoimiin ja opitaan tuhoamaan, tunnistamaan ja valmistamaan hirnyrkkejä. Hirnyrkit ovat kuitenkin hyvin vaarallisia ja niiden valmistuksessä kärsii sielu. Suurin osa kuolee mieluummin kuin valmistaa hirnyrkin, jonka saa kuitenkin tuhottua muutamalla tavalla.

Hirnyrkit kuuluvat vahvimpiin ja vaarallisimpiin pimeydenvoimiin. Hirnyrkki sana tarkoittaa esinetttä, johon on henkilö on kätkenyt palan sieluaan. Kun hirnyrkin on luonut, on käytännössä kuolematon. Sillä jos ruumis tuhoutuu, sielu elää vielä, mutte silloin on vähäisempi kuin aave. Hirnyrkki on täysin päinvastainen kuin ihminen tai eläin. Esimerkiksi jos ihmisen lävitse iskee miekan, niin ruumus tuhoutuu, mutta sielu elää ja on koskematon. Hirnyrkki taas on täysin riippuvainen kotelostaan, eli se tuhoutuu jos sen kuori tuhoutuu.

Hirnyrkin voi luoda vain tappamalla. Kun sielun on jakanut, sen saa takaisin ehjäksi, mutta se on hankalaa. Täytyy tuntea hyvin vahvaa katumusta, joka voi jopa tappaa. Hirnyrkin voi tuhota vain jollain niin tuhoisalla, että se ei pysty itse korjautumaan. Sitä ei saa tuhottua repimällä tai paiskomalla, vaan se täytyy tehdä taialla korjaamattomaksi. Esimerkiksi basiliskin myrkky sen hampaissa tuhoaa hirnyrkin. Tosin basiliskista ei ole elävän havantoja Britanniassa ainakaan neljäänsataan vuoteen.

Vaikka taikasäiliö on koskematon, sen sisässä oleva sielun pala voi pujahtaa johonkuhun ja pois, jos joku menee liian lähelle säiliötä. Eikä tällä ole mitään tekemistä kosketuksen kanssa, vaan tunnetasin. Jos hirnyrkille kertoo syvimmät salaisuutensa ja kaiken muun itsestään, hirnyrki voi ottaa henkilön valtaansa. Tällöin henkilölle tulee muutaman tunnin pituisia jaksoja, jolloin sielun pala on sijahtanut hänen sisäänsä. Henkilö ei muista mitään näistä parista tunnista, ja kuin "herää" jossain muualla, missä oli ennen kuin hänestä tuli riivattu, eli valtaan otettu.

Kun hirnyrkin on luonut, ruumiissa elävästä sielusta on tullut epävakaampi. Epävakaa siksi, että sielu on silloin pienentynyt ja revitty, kun sen on jakanut. Mitä enemmän hirnyrkkejä tekee, sitä epävakaampi sielu on. Hirnyrkkejä ei voi tahdä loputtomasti, sillä jossain vaiheessa tulee raja jolloin ruumiiseen jäänyt sielu venyy niin paljon, että se hajoaa lopullisesti. Tällöin ruumiskin tuhoutuu ja jäljelle jäävät vain hirnyrkeissä olevat sielun palat. Tällöin elää hyvin alhaista puolielämää.

Vastaus:

Erittäin hyvä! Todella mahtavaa tekstiä!
Kuvailet hyvin ja aihe on todella mielenkiintoinen -hyvällä tavalla mielenkiintoinen siis, minua ei kiinnosta sielun jakaminen
Kirjoitus on todella kieliopillista ja kuullostaa aivan oikealta tietokirjalta.
Ei virheitä ja kappalejako hyvä.
Tästä tulee roimasti pisteitä; 19 tuparia siis!

Toivottavasti jatkoa saadaan
~Cadma

Nimi: Ellen Borg

10.04.2012 18:32
No mä oon kirjottanu ton "kellon tikitys"tarinan niin mulle ainaki sopii että hahmo poistetaan tai toinen henkilö saa jatkaa annan siis ellenin pois  en halua mitään suurempaa numeroa tästä siis....

Vastaus:

Juu, asia selvä. Odotetaan vielä toisen 'vastapuolen' mielipidettä asiaan.
Uskon kuitenkin, että asia varmaankin hänelle käy.
Toivotaan, että asiat selvinnevät

~Cadma

Nimi: Cadma

10.04.2012 08:16
Mitä te kaksi sitten ehdotatte? Luulenpa, että ylläpidon ei kannata sotkeutua mihinkään Gosu juttuun, eikä kavereiden välisiin riitatilanteisiin, joten MITÄ TEHDÄÄN ?
Olisiko järkevintä poistaa Ellen ja luoda molemmille uudet hahmot?
Jos teemme näin kertokaa jotenkin että olette entinen Ellen, sitten laitamme IP:nne jonnekkin profiiliinne niin, että te ette niitä nää ja pysymme sitten ajantasalla teistä kahdesta, miltä kuullostaa?
Minunpuolestani te voitte jatkaa niistä tarinoista mihin jäitte, jos tämä vaihtoehto kiinnostaa.

Toivottavasti asiat selvinnevät
~Cadma

Vastaus:

Jep

~Cess

Nimi: Ellen Borg

09.04.2012 19:53
Kuule toi missä oon kirjottanu ton "kellon tikitys" tarinan niin on oikeesti oikeen ellenin kirjottama eli mun.En tajuu miks joku kirjottelee tällä nimellä!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Nimi: Ellen Borg

09.04.2012 19:51
Mä edelleen ihmettelen että joku kirjottelee tällä nimellä koska kyllä mä muistan vielä sen päivän kun lähetin hakemuksen

Nimi: Ellen Borg

07.04.2012 12:44
Mä eroan, se toinen ellen saa mun ellenin ei kun siis TÄST EI TUU MITÄÄN!

Nimi: Ellen Borg

07.04.2012 12:43
Siis täs on sekaannus, katos kun joku kirjottelee mun nimissäni ja kaikki pimeän ajan tarinat on mun (oikean ellenin) mut toin kun joku on kirjottanut ton Alemman tarinan mis kello tikittää, kysy Bonnie McCordilta, tai jos oot Gosussa niin step6 :selta. En tajuu ittekkään mut se sano et sen joku irl kaveri oli sanonut et mä oisin kopsannu hahmoni sen Ellenistä ja et mä oisin kopsaaja, mut se kopsaa mua ja mäkin oon ihan pihalla mut siis toi kellon tikitys juttu ei oo oikeen Ellen Borgin kirjottama vaan se on sen Bonnien kaverin kopsattu juttu ja oon ihan pihalla mut WHAT EVER!

Nimi: Ellen Borg

30.03.2012 15:01
onko täällä kaks ellen borg(ii)???

Vastaus:

Mitä tarkoitat, sitäkö, että joku on kirjoittanut nimissäsi viestejä?

Nimi: Ellen Borg

30.03.2012 14:59
Heräsin aamulla kellon tikitykseen.Huomenna lähtisin takaisin tylypahkaan,olin innolla odottanut tylypahkaan pääsya sillä kesälomalla ei ollu paljonkaan kavereita.Lantustin alakertaan hitaasti sillä jakani tuntuivat hirmu rarkailta.Istahdin pöydän ääreen ja otin voileivän.-Ellen tule alas(kuului kellarista).Äiti oli varmaan taas huomannut minun koulukirjani lattialla,äiti raivostui siitä aina.Kävelin portaat alas kellariin oranssi yöpuku päälläni.Olin oikeassa äiti raivostui vain että kirjani olivat lattialla,hän huusi minulle mutta lopettikin jo kymmenen minuutin päästä.Kello oli 12.00.olin pessyt hampaat,harjannut hiukset ja pukenut päälle päivä vaatteet,aloin pakkaamaan huomistä varten.Olin niin innoissani että puolet vaatteista rösottivät matkalaukun ulkopuolella.Mietin mitä jännää huomenna tylypahkassa tapahtuisi,olisiko Hadrigilla taas hauskoja juttuja kerrottavana vai mitä muuta jännää.Katselin ulos ikkunasta kun junat kiisivät ohi ajattelin että ne olisivat tylypahkan junia.


No jatkuu tietty vielä mutta lopetan nyt tän tähä

Vastaus:

Emme voi antaa tästä pisteitä, sillä olemme antaneet ja arvostelleet sen jo kirjoita tarina -osiossa!

~Cadma

Nimi: Cess

28.03.2012 19:28
Alla olevaan yksityisviestiin: et todellakaan innostunut liikaa, upeaa luettavaa

Yksityinen viesti

28.03.2012 15:59

Nimi: Kathleen Weasley

28.03.2012 15:42
Limppi
Limpit elävät vedessä ja ne muistuttavat pallomaista kalaa jolla on pitkät räpyläjalat.
Metsinkäinen
Metsinkäiset ovat noin 15-senttisiä, Irlannin huispausmaajoukkueen maskotteja, jotka ovat pukeutuneet punaiseen liiviin ja joilla on kädessään pieni kultainen tai vihreä lamppu.

Mörkö
Mörkö on hahmonvaihtaja ja on sen takia erityisen tuhoisa. Se muuttuu aina siksi, mitä kukin eniten pelkää. Jos ihmisiä on monta, mörkö ei tiedä kenen peloksi muuttua ja saattaa mennä sekaisin. Siksi ne kannattaa aina hävittää jonkun kanssa. Naurretavus-loitsu pakottaa mörön vaihtamaan muotoa. Lopulta mörön kuitenkin tuhoaa nauru. Möröt viihtyvät pimeissä ja suljetuissa paikoissa.
Narksu
Narksu on Ksenofilius Lovekiva lanseeraama näkymätön taikaolento, joka kiusaa ihmisiä. Luna puhuu siitä jatkuvasti mutta koskaan ei kukaan onnistu todistamaan otuksen olemassa oloa. Hyvänä jutunjuurena se kuitenkin pysyy koko lopputarinan ajan.

Ruttusarvinen niistaisikki (Crumple-Horned Snorkacks)
Ruttusarvinen niistaisikki on Luna Lovekivan isän Ksenofiliuksen lanseeraama taikaolento. Ron käyttää otuksesta nimimuunnelmaa Yttypäinen niiskikki.
Lovekivojen mukaan niistaisikki asuu Ruotsissa. Se on hyvin arka ja vaikeasti tavoitettava, ulkomuodoltaan hyvin vaaleanpunaista virtahepoa muistuttava, mutta paljon pienempi. Päässä sillä on kierteinen sarvi, jonka se pudottaa hätätilassa. Sarvi on itsestään uudistuva, myös irronneena. Otuksen kutsuminen onnistuu parhaiten hyräilemällä valssia.
Lopulta Luna joutuu tunnustamaan, että hänen isänsä on temmannut sen olemassaolon tuulesta.

Haisku
Haisku on musta, pörröinen ja pitkäkuonoinen koloja kaivava otus. Se on mielistynyt kaikkeen kiiltävään, joten maahiset käyttävät sitä usein apunaan aarteenetsinnässä. Haisku on lempeä ja rohkea, mutta ei sovellu lemmikiksi sillä se hajottaa kaiken paikat etsiessään kiiltäviä esineitä.

Hutsu (Doxy eli pureva keiju)
Hutsu on pienikokoinen kylmässä ilmastossa viihtyvä taikaotus. Sillä on kiiltävät kalvomaiset siivet ja kaksi paria käsiä ja jalkoja, se on kauttaaltaan mustan karvan peitossa ja sillä on terävät myrkylliset hampaat. Hutsun purema on vaarallinen ja sen hoitamiseen tarvitaan vastamyrkkyä. Hutsut esiintyvät erityisesti tyhjillään olevissa taloissa, mm. Kalmanhanaukio 12:n verhot suorastaan kuhisivat niitä. Otus on kuitenkin helppo torjua tarkoitukseen valmistetulla tainnuttavalla sumutteella.
Hutsu munii kerralla viisisataa munaa ja hautaa ne. Munat kuorituvat kolmen - neljän viikon kuluttua.
Ilkiö
Lentäviä ilkeäluonteisia pikkuotuksia. Vastapyydety tcornwallilaiset ilkiöt ovat väriltään sähkönsinisiä ja noin 8 tuumaa pitkiä. Niiden naama on suippo ja ääni niin kimakka, että se muistuttaa kinastelevia undulaatteja.
Ilköt ilmeilevät irvistellen ja toimivat asuintiloissa vapautettuina nimensä mukaisesti aiheuttaen lyhyessä ajassa paljon tuhoa irtaimistolle. Niiden yhteistyö vaikuttaa järjestäytymättömältä, mutta ne pysyvät yhdessä ripustamaan koulupojan kattokruunuun.
Kelppi
Britteinsaarilla esiintyvä monimuotoinen vesieläinlaji, joka mieluiten esiintyy hevosena jonka harja ja häntä ovat osmankäämiä Se metsästää varomattomia olentoja houkuttelemalla ne selkäänsä ja viemällä veden alle, jossa ne hukkuvat, jolloin kelppi syö ne lukuun ottamatta sisälmyksiä jotka saavat nousta pintaan. Kelpin voi suitsia asetusloitsulla jolloin siitä tulee nöyrä ja myöntyväinen. Maailman suurin kelppi piileksii Lock Nesissä ja esiintyy mieluiten merikäärmeenä, joskin velhotarkkailijat näkivät sen muuttuvan saukoksi ja luikkivan tiehensä kun jästit havaitsivat käärmeen.
Kimeera
Kreikkalainen peto, jolla on leijonan pää, vuohen ruumis ja lohikäärmeen takaraajat ja pyrstö. Erittäin pahansisuinen, hengenvaarallinen ja mahdoton kesyttää. Kimeeran munat ovat A-luokan eli korkeimmassa kauppakiellossa.
Kotitonttu (House-Elf)
Kotitonttu on taikoja osaava tonttu. Kotitontut ovat rikkaissa velhoperheissä palkatta työskenteleviä kodinhoitoapulaisia. Kotitontut palvelevat samaa sukua koko elämänsä ajan. Tonttu voi myös vapautua työstään, jos joku perheenjäsenistä antaa sille oikean, kunnollisen vaatekappaleen, sillä kotitontun tuntomerkki ja orjuuden symboli ovat sen käyttämät rääsyt, esimerkiksi tyynyliina tai astiapyyhe. Vapautus on kuitenkin tontulle erittäin nolo asia, sillä silloin se on ikään kuin "pettänyt" palveltavansa. Kotitontut ovat yleensä nöyriä ja kaltoin kohdeltuja, sillä useimmat velhot eivät kunnioita niitä ollenkaan.

Täs on ny tietoo näistä... Näistä on jo voitu kertoo, mut kirjotin vaan.

Vastaus:

Oikein pitkä ja hieno kirja! Teksti asityylistä, niin kuin kuuluukin, ja mukavasti tietoa jokaisesta taikaotuksesta. Pituudesta siis paljon plussaa. Ei kirjoitusvirheitä, sekin todella hyvä juttu!
Kaikin puolin hyvin onnistunut kirja, pidin!

19 tuparia tästä!

~Cess

Ai niin ja lisään tämän tietoa ja taikaa osioon, jos sopii?

Nimi: Ellen Borg

25.03.2012 20:11
Kyl sä Cadma kelpaat arvostelijaks! (vaikka jos Cess arvostelee niin ei haittaa!)

"Mikä tuo otus on olevinaan?" Emelie kysyi suunnaten kysymeksensä Edille joka oli saanut metallilohikäärmeen kivattyneeksi.
"Hmm... Esim. tappaja lohikäärme?" Ed kiusoitteli sarkastiseen tapaansa, "Tule, viedään Alic se huoneeseen."
"OK." Emelie myöntyi, vaikka ihmetteli siltikin miten Ed oli saanut lohikäärmeen kivettymään, jos se nyt oli lohikäärme, ja mistä se oli tulossa ja... miksi se näytti tunnistavan hänet?
Emelie oli vielä syvissä mietteissä, kun hukari tuli räyhäämään käytävään johon hän ja Ed olivat hysteerisen Alicin kantaneet, "Tai, no raahanneet." Emelie korjasi mielessään.
"Mitä te täällä teette?" hukari huusi, "Nyt huoneisiinne joka iikka, kipi kapi!" Vielä hukarin mentyäkin Emelie kuuli miten tämä sadatteli mennessään jotain tottelemattomista pikku lapsista.


Mottoni on: Tuli lyhyt, mutta tuli kumminkin!

Vastaus:

Oi, oikein hyvä!
Motto toimii ja olen samaa mieltä, mutta eipä haittaa.
Jatkoa jo odotinkin
Ehkä muutama virhe jos sitäkään, kuvailu HYVÄÄ!

Tästä olisi sitten 15 ja puoli pistettä!

Jälleen kerran
~Cadma

Nimi: Melinda Bryant

25.03.2012 17:40
Tuon hymiön piti olla sulku.... Kuinka siinä aina käy noin?

Nimi: Melinda Bryant

25.03.2012 17:39
Historian taikakaudet -pätkä

Ei-taikovat ihmiset (jotka tunnetaan yleisimmin jästeinä pelkäsivät taikuutta erityisen paljon keskiajalla, mutta eivät oikein tunnistaneet sitä.
Sen harvan kerran kun he saivat kiinni aidon noidan tai velhon, polttorovio ei vaikuttanut kerrassaan mitenkään. Noita tai velho lausui lieskankylmennysloitsun ja oli sitten kirkuvinaan kivusta, vaikka tuli vain hellästi kutitteli. Olivia Outu itse asiassa nautti niin kovasti roviosta, että jättäytyi kiinni peräti neljäkymmentäseitsemän kertaa eri valepuvuissa.

Kai näin sai tehdä, että se oli suoraan Potterista (Azkabanin vanki) ? Olin jostain niin lukevinani, mutta jos ei saa tehdä niin ei haittaa, kai sen voi silti kirjaksi ottaa?

Vastaus:

Juu, saa näin tehdä (kai)
mutta ei virheitä ja asiatyylistä, hyvää tekstiä

12 tuparia

Nimi: Renata Granvity

25.03.2012 11:57
Loitsut-L: Laajennusloitsu (Undetectable Extension Charm) on loitsu, joka nimensä mukaisesti laajentaa kohteen tilavuutta. Loitsu ei kuitenkaan laajenna ulkonäköä kohteesta, vai tilavuuden. Erittäin kätevä pakkaamisongelmissa.

Leijuntaloitsu (Hover Charm) on loitsu, joka lennättää kohdetta loitsijan mielen mukaan ilmassa. Suomennettuna: " Loitsin ilmassa. "

Lenne' (Avis) on loitsu, joka luo lintuparven purkautumaan sauvankärjestä. Jos käytät Lenne'ä Oppugno-loitsun kanssa, se on hyvin hyökkäävä ase. Suomennettuna osuvasti: " Lintu. "

Lentämisloitsu (Flying Charm) on loitsu, jonka avulla esim. Huispaus on mahdollista, sillä pallot ja luudat loihditaan tämän avulla "lentokykyisiksi."

Lepakonräkäherja (Bat-Bogey Hex) on herja, joka on oikeastaan todella ällöttävä. Vaikutuksena kohteen räkä kasvaa, saa siivet ja hyökkää " omistajansa " kimppuun.

Liikkumitor (Locomotor) on loitsu, jonka avulla kohde nousee ilmaan ja tottelee loitsijaa. Loitsua käytetään esim. " Locomotor kirja. ", jolloin kirja nousee. Suomennettuna: " Paikka liikkumisesta. "

Liikkumitor kuolitus (Locomotor Mortis) on loitsu, joka sitoo kohteen jalat yhteen, eikä pysty tekemään niiden avulla mitään. Suomennettuna: " Liikkumaton paikka kuolema. "

Liikkuouspuu (Mobiliarbus) on loitsu, joka osuessaan puuhun nostaa sen ilmaan ja liikkuu loitsijan tahdon mukaan. Suomennettuna se onkin: " Loitsia puuta. "

Liikutiruumis (Mobilicorpus) on loitsu, joka nostaa ruumiin ilmaan ja liikkuu loistijan sauvan osoittamaan suuntaan. Suomennettuna: " Liikuttaa ruumista. "

Loimuos (Flagrate) on loistu, jonka avulla pystyy jättämään palavia merkkejä. Suomennettuna loitsu kuuluu näin: " Hehkua. "

Lopeti Loitsuimes (Finite Icantatem) on loistu, jonka avulla pystyy lopettamaan useita loitsuja ja loitsujen vaikutuksia. Suomennettuna: " Lopettaa lumousta. "

Lukilitis (Legilimines) on loitsu, jonka avulla loitsija kykenee tunkeutumaan uhrin ajatuksiin, tunteisiin sekä mieleen, ellei tämä osaa Okklumeusta. Suomennettuna: " Lukea mieltä. "

Lunttauksenestoloitsu (Anti-Cheating Spell) on loitsu, joka estää lunttaamista esim. koe-tilaisuuksissa, kun se taiotaan sulkakyniin.

Lukkius Luikkius on loitsu, jonka avulla pystyy karkottamaan esim. Mustan/ Kielletyn Metsän jättiakromantelloja. Suomennettuna: " Häipyä Hämähäkkihyönteiset. "

Löllösääriloitsu (Jelly-Legs Jenx) on loitsu, joka tekee kohteen ja uhrin jalat liikuntakyvyttömiksi, kunnes vaikutus loppuu tai vastaloitsu lausutaan.

Vastaus:

Jipii, jatkoa loisukirjaan. Mielenkiinoisia loitsuja...

Mutta hyvin kirjoitettu, aivan kuin lukisi kirjaa, se on titenkin hyvä juttu. Ei virheitä. Ja mukavan pitkäkin. Pidin.

18 tuparia tästä

~Cess

Nimi: Kathleen Weasley

21.03.2012 21:48
Kuittaan tiedon kohauttamalla olkapäitäni.
- Sanoinko jo, kuinka kivaa on, että sinun Joshisi on minun Philini paras kaveri?
Essi nyökkää.
- Sanoit, mutta ei Phil vielä ole sinun ystäväiseni.
- Pian on, sanoin vinkaten silmää. – Tiedät, että se tapahtuu. Näithän miten hän hymyili minulle. Phil haluaa olla minun kanssani. Hän on samassa luonnontieteen ryhmässäkin.
- Sen olet sanonut ainakin viisikymmentä kertaa , Essi muljauttaa silmiään.
- Mitäs siitä. Olisi niin mahtavaa saada hänet työ pariksi. Miten se onnistuisi?
Essi näyttää miettivän hetken mutta huokaa sitten.
-Ainut mikä tulee mieleen, on pyytää opettajalta uutta työparia, mutta sitten voit saada kenet tahansa. Paitsi jos…
- Jos mitä? haluan tietää.
- Miten olet pärjännyt luonnontieteissä?
Nyt oli minun vuoroni muljauttaa silmiäni.
-No, voit sanoa opettajalle, että tarvitset paremman parin. – Jonkun, joka on tosi hyvä luonnontieteissä. Phil on tosi fiksu.
- On vai?
- No on, etkö tiennyt? Essi odottaa muutaman sekunnin, jotta ehtisin osoittaa kiitollisuuden tästä tiedosta. Kun kohautan vain hartioitani hän jatkaa:
- Josh kertoi, että Phil saa vähintään ysin joka aineesta. Hän opiskelee täysillä.
- Oletko tosissasi?
Tarvitsen hetken sulattaakseni tiedon. Phil on siis sekä fiksu että söpö? Haluanko poikaystävän, joka on minua fiksumpi? Mm, toisaalta… Virnistän Essille.
-Kannattaa kuitenkin yrittää, vai mitä?
Luonnontiedettä on vasta viimeisellä tunnilla. Päivä kuluu hitaasti ja on tylsä, koska Philiä ei näy. Lopulta odotus on ohi. Menen luokkaan hieman liian aikaisin.
Saara tulee ovella vastaan.
-Ai hei Julie, hän sanoo ja väläyttää pepsodent hymyään. – Mitä kuuluu?
- Hyvää, entä sinulle?
- Hyvää vain. Tosi hyvä, että törmättiin, koska haluan antaa sinulle jotakin.
Saara kaivaa taitetun kasan papereita ja ojentaa minulle.
Mikä tämä on? kysyin.
-Ota se. Se on lahja. Jotta tiedät, ettei minulle ole jäänyt mitään hampaankoloon.
Kohotan kulmiani.
-Miten niin hampaan koloon?
- Ei mitenkään. Haluan vain antaa sen sinulle. Ota nyt vain.
Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa paperit vastaan.
-Kiitos sanon ja tungen ne laukkuuni.
- Ei kestä, Saara sanoo. Hänen katseessaan on jotakin, mikä ei täsmää hymyn kanssa. Tunnen epämiellyttäviä väristyksi selkäpiissäni.

Vastaus:

Oikein ihana. Tässäkin on sellainen mukavan tavallinen ja silti mukaansa tempaava juoni! Pidän kovasti ja odotan jatkoa.
Pituutta löytyy, eikä virheitäkään pahemmin näy. Hyvää kuvailua!
Tästä olisi 17 pistettä!

~Cadma

Yksityinen viesti

19.03.2012 16:35

Nimi: Kathleen Weasley

19.03.2012 16:34
Luku 1.
Asiani ovat mallillaan, eikä se ole sattumaa. Olen ansainnut sen. Esimerkiksi tänä aamuna, kun pukeuduin uuteen hameeseen ja laitoin uuden pannan, peili todiataa, että näytin juuri siltä miltä pitää. Hiukseni ovat uskomattoman kiiltävät, joten eikun menoksi.
Harmi etten voi mennä muualle kuin kouluun, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Koulussa saa sentään sentää olla kavereitten kanssa. Eikä mimkä tahansa kavereitten vaan koulun parhaiden tyttöjen kanssa. He ovat kerääntyneet tavanomaiseen paikkaamme sivuoven katoksen alle. Kun tulen paikalle he sanovat:
- Hei Julie, miten menee? Ihana hame! Mistä löysit? Sinulla on aina parhaat vaatteet. Ja sitten kuiskaten:
- Siinä se on! Apua Julie, se on se. Se on Phil, ihastukseni.
- Julie, älä katso nyt, mutta se kävelee tännepäin. En katso. Sanon jotain Essin hiuksista ja teeskentelen, ettei Philiä ole olemassakaan; aivan viime hetkeen asti, jolloin tunnen hänen kävelevän ohitseni. Silloin katson. Vain nopea vilkaisu pojan suuntaan, kuin sattumalta. Katseemme kohtaavat, hymyilen.
Hän hymyilee takaisin!
Ja se on siinä. Hän menee matkoihinsa, ja nauramme kavereiden kanssa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tietenkin he näkivät hymyn. Essi sanoo:
- Hän pitää sinusta Juli. Usko pois. Hän on todellakin yli Saarasta. Saara säälittävä pyrkyri. Asiathan on nimittäin niin, että kuulun tyttöporukkaan, jolla on sitä jotain. Loistamma ihan luonnostaan. Jos koulumme tytöt olisivat luomiväripaletti, meidän porukkamme olisi hohtoväri paletin keskellä. Muut tytöt ovat reunoilla olevia pieniä lokeroit, joita käytetään silloin tällöin päävärien korostamiseksi. Joskus värit sulautuvat yhteen. Saaran apinaryhmä on beige korostusväri: joskus siitä on hyötyä, mutta yleensä se on tarpeeton. Saara toivoo yli kaiken voivansa kuulua meidän porukkaamme niin kuin aikaisemmin. Suostumme joskus puhumaan hänen kanssaan, ja hänellä on oikeus tiettyihin tietoihin. Jos joku meistä tarvitsee jotakin, hän saa tietää siitä. Saaratiesi, että olin kiinnostunut Philistä. Silti hänellä oli pokkaa yrittää samaa poikaa. Se oli niin väärin. Siksi minun piti tehdä niinkuin tein. Käännyn Essin puoleen:
- Kuinka kauan se kestikään, viisi päivää?
Essi kikatti.
- Nippa nappa. Kun Phil kuuli tiedät kyllä mitä, se oli ohi.

Vastaus:

Oi, i-h-a-n-a. Odotan innolla jatkoa.
Muutama virhe, mutta eipä haittaa. En ymmärrä mistä keksit tuon luomiväripaletti jutun, upea kuvailu!
Odotan jatkoa.

Saat tästä ja alemmasta takakannesta yht. 18 ja puoli pistettä!

~Cadma

©2018 HP-Pahka 2.0 - suntuubi.com