Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK


Sivustosta & Ylläpito

 

HP-Pahka on 1.1.2012 perustettu virtuaalitylypahka, jonka pääpainona on tarinoiden ja kirjojen kirjoittaminen. Sivusto perustuu J.K.Rowlingin luomaan Harry Potter -kirjasarjaan, jonka kaikki tänne sivulle eksyvät varmastu tuntevat ja tietävät.  Kaikki tekstit ovat joko ylläpitäjien tai oppilaiden kirjoittamia ja kuvat muokattuja, joten mitään ei saa kopioida ilman lupaa.

Ylläpitäjinä toimii kaksi tyttöä, HP-Pahkan perustajaa. Heidät tunnistaa täällä nimillä Cecilia Denshaw ja Cadma McLeon

HP-Pahkan ylläpidon tavoitat myös pöllöpostiosoitteesta hp.pahka@gmail.com  ja  hogwarts.fan.st@gmail.com


Rehtori Cecilia Denshaw

Cecilia Denshaw on viettänyt lapsuutensa maalla, eristäytyneenä  niin samanikäsistä velhoista, kuin jästeistäkin. Niinpä hän on kasvanut kirjojen parissa. Ainoana lapsena Cecilia oppi viihdyttämään itse itseään,  lähinnä lukien kaikkea mahdollista. Luonnonlapseksikin häntä usein kutsuttiin, mikä saattoi johtua siitä, että Cecilia vei kirjansa usein puutarhaan, suuren pyökin varjoon. `Lemmikkejä` hänellä oli paljon. Läheinen metsä tarjosi lukemattoman määrän pyydystettävää ja usein ikkunalaudalla oli purkki jos toinenkin, sisältönä milloin mitäkin aina heinäsirkoista pikkuruisiin taikaotuksiin. Ensimmäisen oikean lemmikin tyttö sai tylypahkaan menessään. Se oli lumenvalkea tunturipöllö Crystal. Cecilia kiintyi pöllöönsä, joka oli hänen ensimmäinen todellinen kosketuksensa velhomaailmaan.  

"Eihän tuosta tytöstä ota selvää" tapasi vanha isoäiti usein sanoa. " Yhtenä hetkenä on niin pikkuvanha ja kaikkitietävä ja nenä kirjassa, ja toisena rämpii metsässä taikaolentojen perässä." Cecilia ei pahastunut isoäidin puheista, päinvastoin.

Puoliverisen Cecilian äiti on työskennellyt jästien kirjakaupassa ja tuonut tyttärelleen roppakaupalla lukemista. Isä taas on ollut töissä ministeriössä, taikalainvartiosto-osastolla.  Lapsuudenkoti on yhä pystyssä, ja Cecilia palaakin sinne aina tilaisuuden tulle.

Cecilia oli kuullut isältään tarinoita Tylypahkan noitien ja Velhojen koulusta. Hän toivoi salaa ja hartaasti, että hänelläkin olisi taikavoimia isänsä tavoin. Se oli hänen salaisin haaveensa. Haaveesta tuli totta Cecilian ollessa kuusivuotias, jolloin hän sytytti heinäladon tuleen ja vuoden kuluttua onnistui kasvattamaan hiuksensa polkkatukasta selkään asti. Ujo ja hiljainen Cecilia osoitti pienestä pitäen suurta päättelykykyä, joten lajitteluhatun päätös oli melko selvä. Hattu ei miettinyt hetkeäkään, vaan heti kosketettuaan Cecilian tummia kiharoita, se julisti hänet korpinkynnen maineekaaseen tupaan.

Ensimmäiset ystävät Cecilia sai melko heti koulun alkamisen jälkeen. Hän tarjosi usein apuaan muille ja tietämyksellään kokosi itselleen pienen, mutta uskollisen ystäväpiirin, johon kuului hänen itsensä lisäksi kolme muuta korpinkynsityttöä. Toki oli niitäkin, jotka halveksivat ja olivat Cecilialle ilkeitä. Tämä kuitenkin johtui vain kateudesta, jota tyttö keräsi helposti niittäessään huippuarvosanoja ja loistaessaan tunnilla aina käsi pystyssä ja vastaus valmiina. 

Lempinimi Cess juontaa juurensa kouluajoilta. Cecilia tykästyi tuohon ystäviensä antamaan kutsumanimeen, joka hänellä on vieläkin käytössä.

Kolmannella luokalla Cess aloitti opiskelemaan muinaisia riimuja ja numerologiaa, valinnaisaineina. Ennustus ei häntä kiinostanut, vaikka suvussa oli muutama eteväkin ennustaja. Cecilian isoäiti tulkitsi usein teenlehtiä, mutta se oli pikeemminkin harrastusta ja huvia, kuin totista, oikeaa ennustusta. Kotona olleet kristallipallot ja unikirjat olivat vaikuttaneet jännittäviltä silloin yksitoistavuotiaana, kun kaikken hitusenkaan taikuuteen liittyvän näki uudessa valossa. Vähitellen Cess tajusi kaiken tuon olevan pelkkää huijausta ja valhetta, mutta ymmärsi olla hiljaa asiasta, isoäidin  ja muun suvun ennustuskiinnostuksen tähden.

Ujosta ja hiljaisesta, miltei sisäänpäinkääntyneestä Cessistä kasvoi vähitellen itsevarma noita. Hän ei ollut erityisen kaunis, eikä kuulunut suosittujen tyttöjen joukkoon. Silti hänestä pidettiin, eikä koulumenestys ollutkaan enää huono asia, niin kuin moni alemmilla luokilla oli ajatellut. Vaikka Cess oli yhä ystäviensä tietopankki alkoi hän kiinostua myös huispauksesta, jossa oli aiemmin ollut surkea. Lukemalla ensin kaikki mahdolliset lajia käsittelevät kirjat, harjoittelemalla ahkerasti sedän vanhalla hopeanuolella, hän kehittyi upeaksi pelaajaksi ja valittiinkin viidentenä kouluvuonna korpinkynnen joukkueen etsijäksi. Cess sopikin tähän rooliin kuin valettu siron ruumiinrakenteensa ja ketteryytensä ansiosta. Joukkue oli lähellä voittaa tupamestaruuden kahtena vuonna, mutta loppuottelu luihuisia vastaan toi heille kaksi karvasta hopeamitalia.

Ceciliaa ei valittu valvojaoppilaaksi, toisin kuin olisi luullut. Hänen itsensä mielestä rehtori teki kuitenkin oikein  antaessaan merkin Cessin ystävälle, Meggielle, jonka lapsuus, arvosanat ja koulumenestys olivat ei-niin-hyviä.

V.I.P,:hen eli velhomaailman ihmeisiin perehdyttävään tutkintoon Cess valmistautui huolella, ystävien pilkasta huolimatta. Hän osasi loitsinnan, liemien valmistuksen ja kaikki muutkin käytännön asiat yhtä hyvin, kuin teoriankin ja tekstit oppikirjoista, joten kokeista kunnialla suoriutuminen ei ollut yllätyksenä. Tuloksena oli upea kaikista muista aineista, paitsi vaikeasta numerologiasta.

Seitsemäntenä, viimeisenä vuonnaan Cess oli jo päättänyt, mihin ammattiin ryhtyisi. Hän halusi parantajaksi Pyhään Mungoon. Hän tahtoi auttaa ihmisiä tietämyksellään ja tehdä jotain hyvää. Koulun jälkeinen elämä vaikutti täysin etukäteen suunnitellulta, eikä tyttö kantanut huolta tulevasta.

Sinä vuonna Cessistä tehtiin johtajatyttö, mutta hän osasi olla liiaksi ylpeilemättä saavutuksillaan. 

Edellisien vuosien loppuottelutappioista huispauksessa noustiin ja joukkue oli huippukunnossa. Monen ottelun voittoputki vei korpinkynnen lopulta ansaittuun mestaruuteen. Cecilia ei ollut enää se `nörtti huispautyttö` vaan joukkueen ja koko tuvan sankari. Voitonhuumassa oli myös keskityttävä S.U.P.E.R kursiin, jossa Cess saavutti miltei yhtä hyvät arvosanat, kuin viidennen vuoden V.I.P:issä.

Seitsemänteen vuoteen mahtui myös isoäidin kuolema, joka oli kova isku Cecilialle. Olihan mummo ollut toki vanha, mutta silti Cessin suru oli suunnaton. Kun korpinkynsi vielä sijoittui tupamestaruudessa neljännelle sijalle (joskin niukasti, vain kolmen pisteen erolla puuskupuhinn) tyttö oli murheen murtama. Hän syytti itseään isoäidin kuolemasta ja itki todella usein.

Cecilian mieli kirkastui ja tulevaisuus vaikutti yhtäkkiä äärimmäisen selvältä, kun hänet valittiin koulun parhaaksi tytöksi. Kaikki oli taas kunnossa, mutta tulevaisuuden suunnitelmat eivät olleetkaan niin helppoja toteuttaa. Cess joutui pian ymmärtämään, ettei pelkillä hyvillä arvosanoilla, jotka olivat olleet hänen tukipylväänsä ja joihin hän oli aina luottanut, saanutkaan kaikkea...    

Jatkoa myöhemmin...

 

 


Vararehtori Cadma McLeon

(Puuskupuhin tuvan johtaja ja P.V.S opettaja)

 

Lapsuus:

Cadma syntyi 6. lokakuuta puhdasveriseen perheeseen, puolitaikovaan velhokylään lähelle Godricin notkoa. Cadma ei ollut perheen esikoinen, sillä jo neljä vuotta aiemmin oli perheeseen syntynyt kaksi poikaa. 

Perheen äiti toimi kotiäitinä, mikä oli ihanteellisen elinympäristön ohella omiaan antamaan lapsille tavallisen lapsuuden.

Cadman isä toimi alkemistina ja kuten vaimonsa, hänkin työskenteli kotona. Perheen jokainen lapsi on nimetty isän työn mukaan, josta myös Cadma sai osansa. Hänen nimensä kehkeytyi tuolloin alkuaineesta nimeltä Cadmium. Nimi lyhennettiin Cadmaksi.

Talo, jossa perhe asui oli vanhanaikainen puutalo täynnä vaaleanpunaisia kukka-asetelmia, puisia lipastoja ja kirjoja. Taloa ympäröivän nurmikentän ja kävelyatkan päässä olevan joen ja vuoriston läheisyydessä oli täydellinen paikka asua, suojassa jästeiltä. Perhe oli aina ollut hyvin sisäänpäin kääntynyt ja läheinen. Naapurin asutus koostui vanhasta parsikunnasta ja muutamasta muusta vanhemman puoleisesta henkilöstä, joten lapset kasvoivat leikkien toinen toistensa kanssa.

Tämä perhe ei koskaan salannut taikuutta lapsiltaan, mutta opetti jo varhain pitämään asian salassa sille kuulumattomilta korvilta.

Cadman veljien saadessa taikakykynsä tyttö kehitti oman haaveensa noituudesta. Cadma jäi yksinäiseksi veljiensä siirtyessä Tylypahkaan ja huomasi surukseen, että hänen oma taikakyvykkyytensä ei ollut näyttänyt minkäänlaisia elonmerkkejä. Yksinäisyys jatkui Cadman isä joutuessa jättämään kodin tytön täyttäessä kymmenen ja siirtyi pitkälle työmatkalle kauas Bulgariaan. Onneksi hän löysi elämäänsä pienen valonpilkahduksen ja tutustui vanhaan rouvaan vuorilla. Rouvasta tuli Cadmalle kuin oma mummo, sillä Cadma ei ollut koskaan tavannut oikeita isovanhempiaan. Tämä mummo kertoi Cadmalle tarinoita velhoista ja noidista.

Vaikka tyttö oli jo kymmenen vuotias ei taikuus ollut siirtynyt häneen. Tyttö vietti usein iltansa istuen sängyssään yrittäen saada aikaan jotain, mikä voisi vähääkään viitata taikuuteen, mutta mitään ei tapahtunut. Tämä johti siihen, että tyttö itki itsensä uneen lähes joka yö.

Hänen äitinsä päivitteli usein iltaisin, miten taikuus taisi juuri hypätä hänen tyttärensä ylitse ja rukoili illat ikkunan äärellä tyttärelleen kykyjä. Cadman oli helppo kuulla tämä, sillä aivan seinän toisellapuolen sijaitsevan huoneesa ikkunaa tyttö piti aina auki vaikkei tunnustanutkaan kuulleensa mitään.

Onneksi rukouksiin vastattiin pian, sillä kesän loppuun menessä tyttö oli vajaassa kahdessa kuukaudessa oppinut loitsimaan esineitä, sekä leijuttamaan ja muuttamaan esineiden ja muiden kokoa ja väriä. Niinpä hän oli urheasti, (joskin hieman tavallista myöhemmin) lunastanut itselleen paikan maailman parhaaseen velhojen ja noitien kouluun.

 

Tytön hypätessä taikuuden maailmaan Lajitteluhattu sanoi sanansa ja Cadma päätyi Puuskupuhin keltamustaan tupaan, jonka rehellisyys ja hikipinkoisuus oli kaikkien tiedossa. Niinpä myös Cadmalta odotettiin näitä piirteitä, jotka tytöltä kyllä löytyi, mutta jotka olivat vielä hieman kätkössä. Yksi syy tähän lienee ujous, jota Cadma tunsi muita velhoja ja noitia kohtaan, eihän hänellä koskaan ollut oikeita ystäviä ollutkaan. 

Cadma sai kuitenkin pian huomata, ettei ollut yhtään erilaisempi kuin muutkaan. Vaikka Cadma oli puhdasverinen ei hän ollut koskaan nähnyt taikuutta käytettävän mihinkään muuhun kuin pieniin kotiaskareisiin. Myös muut velhojen ja noitien tavat olivat kariutuneet sisäänpäin kääntyneen perheen elämästä, joten kaikki alkoi alusta. 

Cadma sai elämänsä ensimmäisen ystävän koulun toisena päivänä herätessään vieraan tytön koputuksiin, joilla tämä yritti saada Cadman hereille, sillä tyttö ei tiennyt missä Suurisali sijaitsee.   Mutta eipähän tiennyt Cadmakaan ja niinpä tytöt myöhästyivät aamiaiselta ja kerkisivät vain nipin napin ensimmäiselle tunnilleen.

Tästä kuitenkin alkoi Cadman ystäväpiirin laajeneminen, joka jatkuikin reippaasti koulun alun jälkeen.

Cadmasta tulikin vuosien mittaan tuvassaan erittäin suosittu, muita aina auttava, kiltti ja kaunis tyttö, joka osoittautui erittäin lahjakkaaksi koulussa. Myös tuvan ulkopuolella tyttö tunnettiin huispaustaidoistaan pitäjänä ja myöhemmin tupansa toisena Valvojaoppilaana parhaan ystävänsä Gwynin rinnalla. 

Jatkoa myöhemmin...

 

HUOM! Yllä olevassa tekstissä on jotain fonttiongelmia, eikä sitä pysty muokkamaan, joten siksi vaihteleva tekstityyli.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

©2018 HP-Pahka 2.0 - suntuubi.com